Kunhan vaan jouteillaan

Pitäisi kai alkaa oppia siihen että sää vaihtuu täällä yhtä nopsaan kuin naisihmisen mieli. Eikä sitä(kään) voi oikein ennustaa: piti sataa mutta tulikin t-paitakelit. Ja piti paistaa mutta pistikin sataen kuin esterin persiistä. Ihan siis kuin ne jotkut tuulella käyvät naiset, koskaan et tiedä millä tuulella tänään mennään. Tai niin ne jotkut väittävät.
_DSC6469

Piti mennä pingviineitä bongaamaan mutta koska sää lupas sitä Esteriä niin peruttiin suunnitelmat. Ja satoiko? No tietenkään ei.

Ajeltiin sitten huviksemme  uusia teitä pitkin poikin. Wainuomatan joen suulle baring headin majakalle päädyttiin.
Suora näkyvyys eteläsaaren lumihuippuisille vuorille, lampaat tallusteli rannassa meidän ja muutaman kalastajan kanssa. Olipa yksi päkäpää tallustellut vähän liiankin reteesti ja jokeen pudota putkahtannut raasuparka ja sinne jäänyt. Ei tehnyt mieli jäädä siihen ongelle.

_DSC6428_DSC6448_DSC6480_DSC6488

Poimittiin kahvit ja jätskit sympaattisesta dairysta sympaattiselta (ja vähän turhankin puheliaalta) rouvalta ja napattiin kotimatkalla taas ne pahanmakuiset vitosen pizzat. Miksi??? En ymmärrä, en…

_DSC6489_DSC6503_DSC6521_DSC6538

Ja sitten tuli seuraava viikonloppu.
Piti sataa, peruttiin suunnitelmat, ei tietenkään satanut.

_DSC6549_DSC6558_DSC6565

Ajettiin Paraparaumu beachin torille hakemaan vihannekset ja mausteet, käytiin rannalla tuulettamassa paljaita varpaita (pitää muuten ryhdistäytyä ja lakata varpaankynnet), haettiin kahvit ja ajettiin Waikanae beachille nauttimaan auringosta, kaivelemaan joenuomaa ja keräämään simpukoita ennen kuin palattaisiin kotiterdelle grillailemaan ja imemään lisää aurinkoa.

_DSC6566_DSC6573_DSC6579_DSC6601

Terkkuja muuten Esteriltä – ei sitten tarvinnutkaan kaatosateessa grillata, ens viikonloppuna uus yritys?

_DSC6621

 

Advertisements

Ooo, sain haasteen!

No vihreän saaren emäntähän se otti ja haasteella nakkasi. Kiitos Riikka!

Kun ei tässä vielä sen pahempia kiireitäkään ole itselle saanut kasattua niin tartutaanpas haasteeseen ja pistetään se sitten etiäpäin muillekin. Käykääs lukemassa haastaja-Riikan omat pohdinnat Irlannista käsin täältä!
(Aika samansuuntaisia ajatuksia kuin minullakin – ja yhtäläisyyksiä näyttää olevan Irlannin maisemissakin näihin meikäläisten hoodeihin.)
liebster award
Että tästäpä lähtee:

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ihmiset!
Ihmiset, ihmiset ja ihmiset! Ja onhan tämä käsittämättömän upea luonto erikoisine eläimistöineen aikamoista plussaa.

_DSC5927

2. Entä ikävintä?

Jätehuolto – siis sen puute. Onneksi ei missään nimessä sieltä pahimmasta päästä mitä moniin maihin tulee, muttei Uusi-Seelanti myöskään mikään edelläkävijä ole. Kun on tottunut kierrätykseen ja ekologisiin valintoihin niin valitettavasti täällä tullaan vielä pitkälti jälkijunassa. Tuntuu että sana kierrätys on täällä pelkkää silmänlumetta.
Toinen ikävä asia on asumisen järjetön kalleus. Kaikki muukin on kallista, osittain jopa paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mutta vuokrat ja asuntojen hinnat on jotain aivan pöyristyttäviä. Etenkin laatuunsa nähden.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Melkeinpä ihan mihin tahansa 🙂
Meillä ei lapset ole vielä kertaakaan päässeet matkustamaan minnekään lomalle (Tallinnan ja Tukholman päiväristeilyä lukuunottamatta) joten mikä tahansa kohde kävisi. Ehkä joku löhöloma tropiikissa olisi aika unelmien täyttymys tälle älämölölaumalle.
Toisaalta taas Amerikassa on niin paljon tuttuja ihmisiä joiden haluaisimme näkevän koko perheelle että sekin olisi tosi passeli kohde.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Venetsiaan. Aina vaan Venetsiaan. Yleensä haluaisin koluta mahdollisimman paljon uusia maisemia mutta Venetsia vaan kummasti vetää aina puoleensa.
Ja toki tuo edellisessä mainitsemani Yhdysvallat, lähinnä ihmissuhteiden takia.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

En mitään. Kaikkeahan voi tehdä itse. Paitsi Saarioisen maksalaatikkoa 😀 (mutten sitäkään kyllä kaipaa)
Netistähän saisi tilattua yhtä sun toista jos haluaa. Ainakaan näin puolen vuoden perusteella ei tee mieli tilata vielä yhtään mitään, voi olla että ehkä joskus sitten.
Ehkä tulevaisuudessa saattaisin joskus kaivata vaikka oikeita mustikoita leipomisiin mutten nyt senkään perään itkemään alkaisi.

(Tämän kysymyksen vaihdan seuraaville siten että mitä ruokaa nykyisestä asuinmaastasi tulisit eniten kaipaamaan jos muuttaisit sieltä pois)

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

 

En. En ainakaan vapaaehtoisesti.

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

 

Puolen vuoden asumisella en vielä osaa sanoa. Täkäläinen maorikulttuuri kiehtoo ja juuri vietettiin matarikia, maorien uutta vuotta. Toistaiseksi meidän huushollin lapset odottavat innolla joulua, se tulee olemaan niin erilaista kuin aiemmin.

 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

 

En oikein osaa ajatella että mikään olisi ollut vaikeaa. Korkeintaan haastavaa se, että ei ollut mahdollista tutustua erilaisiin asuinalueisiin vaan piti tarttua ensimmäiseen tarjottuun asuntoon lähes sokkona. Nyt tietysti jatkon kannalta haastavaa jos haluammekin asumaan johonkin toisaalle, lapsia kun ei viitsisi vaihdattaa koulusta toiseen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

 

Todellakin. Lähes missä tahansa missä on kohtuullisen turvallista asua lasten kanssa. Ja lämpö olisi plussaa 😉

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

 

Ehkä se, kun muutama päivä ennen joulua seisoi maistraatissa paksu paperinippu kädessä hakemassa notaarin leimoja viisumihakemuksia varten. Sitä oli vähän silleen rinta rottingilla että juu, ihan sinne seelantiinhan me 🙂

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Voi olla että vuodenvaihteeseen tulee pakkoreissu lentää Ausseihin uusimaan lasten passeja. Toivomme löytävämme tähän jonkun porsaanreiän ja säästettäisiin sitten rahat ihan oikeaan lomamatkaan. Ei sillä etteikö olisi mahtavaa päästä käymään Australiassa mutta se rahamäärä mikä tällä laumalla sinne uppoaa jonkun paperin perässä juoksemiseen… sillä makaisi jo viikon reporankana palmusaarella 😉

 

Heitän haasteen seuraaville kanssabloggaajille pienin muutoksin:

5. Mitä ruokaa jäisit kaipaamaan jos muuttaisit pois nykyisestä asuinmaastasi.

11. Jos tekisit nyt muuttoa muille maille niin tekisitkö jotain toisin kuin aiemmin muuttaessasi?

 

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat on jo varmaan haastettu.
Jos ei olisi, niin haastaisin esimerkiksi Anun Hawaijilta, Heidin Thaikuista, Sannan Kiinasta, Pekingin Terjan sekä Minnan jenkeistä.
ja ihan kaikki halukkaat. (Mulla on tylsää, antakaa mulle luettavaa 😉 )

lieebster

Queen Elisabeth park

Sunnuntai. Aika perus.

_DSC6270Piti tehdä vähän yhtä ja sitten vähän toista. Lähinnä sisähommia sateen takia.
Mutta koska jälleen kerran sääennuste ei pitänyt paikkaansa (eli feidas, kuten Neiti Näsäviisas meitä kalkkiksia valisti) niin vaihdettiin suunnitemia ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa ajatusta.

Useimmiten päädytään aina rantoja koluamaan joten ajateltiin nyt mennä poikkeuksellisesti metsään. No hyvin ajateltu mutta rannallehan sitä taas ajauduttiin. Ylläri.

Kapiti coast on meidän lemppari, rannat jatkuu kymmeniä ja kymmeniä kilometreja silmänkantamattomiin. Ja yleensä ihan autiona vaikka jokunen koiranulkoiluttaja tai ratsastaja vastaan joskus tuleekin.
Osa lapsista ei oikein käsitä mikä tässä alueessa niin kiehtoo. Yksi viettäisi mieluummin aikaansa Wellingtonissa kaupoilla luuhaten, toinen kotisohvalla maaten. Kolmas murisee ihan periaatteesta oli kyse mistä tahansa ja neljäs se aina vaan hymyilee. Koska rannalla voi yleensä nähdä koiria. Ja vaikkei näkiskään niin hymyilee se silti.

_DSC6283

_DSC6287

Tämä kuva poistettaneen piakkoin. Jos kameraprotestinen Herra B niin vaatii. Katsotaan kauan siihen meneekään.

_DSC1492_DSC6296_DSC6298_DSC6299

Ei huono.

Talvikeleiksi sää oli tosi leuto vaikkei aurinko paistanutkaan, farkut ja huppari oli todellakin liikaa. Pienin murjotti pyyhkeen puutetta ettei päässyt uimaan joten päätti sitten uhmata kylmää vettä kotioloissa. Vaikka altaan vesi on ihan yhtä viileää kuin merivesikin, ehkä siinä viidentoista paikkeilla. Ei tunnu kuopusta haittaavan.

Pikkuisella kotipihalla vaikea uskoa että eletään keskitalvea: sitruunaa puskee niin ettei tosikaan, aloet kukkii ja silmä lepää alhaalla ohilipuvia kalastusveneitä tuijotellessa. Jotenkin on vieläkin niin kovin vaikea tajuta että me nyt todellakin asutaan täällä. Pysyvästi. ❤
_DSC6319_DSC6326_DSC6331_DSC6345_DSC6372

Life is good.

Tarttis(ko) tehdä jotain?

Tarttis(ko) tehdä jotain?

 

Ei hevonkukku sentäs. Siis ihan oikeesti? Niin sitä aikuinen ihminen “ihan huomaamatta” turvotti itseään siihen malliin ettei veri enää vyötäröllä kierrä kun farkkuja yrittää kiinni saada? Ihan tosta noin vaan. MITEN?

Ai miten vai? No helposti:

“Vähän jos ottais tossa lasin vinkkuu ja kun oli niin kiirekin tänään (naapurin kanssa kahvitellessa) niin jos tilaiskin pikkasen pizzaa kokkaamisen sijaan. Ihan semmoista pientä pizzaa vaan. Ei mitään isoa. Ja ottais vaikka lasin vinkkuu. Eikun mähän otin jo äsken.  Noh, kai sitä voi toisenkin…”

Voi bärshe!!!

https://www.instagram.com/p/tSDG8uQ155/?taken-by=johannamerenheimo

Isännälle tästä avauduin. Tuijotti hetken silleen tylsistyneesti ja käski painua autotalliin. Että siellä ne läskit lähtee. Eikä vinkumalla
Ihme empatiakyvytön ihminen!

Untitled-1

Autotalli ja jonkun käsitys hauskanpidosta. Ei minun. Ja mitä tuo vihreä ämpärikin tuolla tekee? Oksennussanko? Kyllä kuntoilu on sitten hauskaa ja antoisaa.

Siinä sitä sitten autotallissa seisoin ja ihmettelin. Eikä mitään tapahtunut. Ei yhtään mitään. Edelleenkin farkut aiheuttaa lähes vyötärökuolion vetskaria sulkiessa.

Tää on niin tätä. Jos ottaisi vaikka lasin vinkkua ja menisi sohvalle suunnittelemaan. Sitä kesäkuntoproggista nääs. Onhan tässä aikaa kun on nyt talvikin vielä…
Voi elämä sentäs, eikö sitä ikinä opi?

(No ei opi, ei!)

 

 

Pukerua Bay, uusinta

_DSC4320

Aamun uhkailut tepsi. Kukaan ei tapellut, itkenyt, aiheuttanut mitään sen massiivisempia mutsiraivareita ja sääkin suosi. Jää tekstitkin lyhyeksi kun ei ollut mitään purnattavaa.

_DSC4172_DSC4182_DSC4208_DSC4157

Keräiltiin pauan kuoria, löydettiin vesiputous, kummasteltiin Hongoeka maraen varrelta löytyviä hökkeleitä ja asuntovaunuasumuksia.
Syötiin köyhät eväät rantakivillä ja kotimatkalla koukattiin ostarille.
Että joskus sitä voi mennä ihan tavallisestikin päivät. Ilman äänijänteiden katkeamisia.

_DSC4299_DSC4302_DSC4266_2_DSC4252_DSC4199_DSC4241_DSC4331