Kunhan vaan jouteillaan

Pitäisi kai alkaa oppia siihen että sää vaihtuu täällä yhtä nopsaan kuin naisihmisen mieli. Eikä sitä(kään) voi oikein ennustaa: piti sataa mutta tulikin t-paitakelit. Ja piti paistaa mutta pistikin sataen kuin esterin persiistä. Ihan siis kuin ne jotkut tuulella käyvät naiset, koskaan et tiedä millä tuulella tänään mennään. Tai niin ne jotkut väittävät.
_DSC6469

Piti mennä pingviineitä bongaamaan mutta koska sää lupas sitä Esteriä niin peruttiin suunnitelmat. Ja satoiko? No tietenkään ei.

Ajeltiin sitten huviksemme  uusia teitä pitkin poikin. Wainuomatan joen suulle baring headin majakalle päädyttiin.
Suora näkyvyys eteläsaaren lumihuippuisille vuorille, lampaat tallusteli rannassa meidän ja muutaman kalastajan kanssa. Olipa yksi päkäpää tallustellut vähän liiankin reteesti ja jokeen pudota putkahtannut raasuparka ja sinne jäänyt. Ei tehnyt mieli jäädä siihen ongelle.

_DSC6428_DSC6448_DSC6480_DSC6488

Poimittiin kahvit ja jätskit sympaattisesta dairysta sympaattiselta (ja vähän turhankin puheliaalta) rouvalta ja napattiin kotimatkalla taas ne pahanmakuiset vitosen pizzat. Miksi??? En ymmärrä, en…

_DSC6489_DSC6503_DSC6521_DSC6538

Ja sitten tuli seuraava viikonloppu.
Piti sataa, peruttiin suunnitelmat, ei tietenkään satanut.

_DSC6549_DSC6558_DSC6565

Ajettiin Paraparaumu beachin torille hakemaan vihannekset ja mausteet, käytiin rannalla tuulettamassa paljaita varpaita (pitää muuten ryhdistäytyä ja lakata varpaankynnet), haettiin kahvit ja ajettiin Waikanae beachille nauttimaan auringosta, kaivelemaan joenuomaa ja keräämään simpukoita ennen kuin palattaisiin kotiterdelle grillailemaan ja imemään lisää aurinkoa.

_DSC6566_DSC6573_DSC6579_DSC6601

Terkkuja muuten Esteriltä – ei sitten tarvinnutkaan kaatosateessa grillata, ens viikonloppuna uus yritys?

_DSC6621

 

Vaihtelu virkistää?

Ilmankos ei ollakaan kovin virkeitä kun ei tässä juurikaan mitään vaihtelua ole ollut. Vaan tarviiko niin ollakaan? Kun ei ole mihinkään kiire eikä muutakaan voi tehdä. Ollaan vaan ja lorvitaan.

IMG_2426

Ja minä voisin vaan elää näistä rannoista. Säällä kuin säällä. Joka aamu on vuorovedet tuoneet rantaan taas uusia juttuja ja vieneet eilisen päivän rakennelmia mennessään. Taskut täyttyy aarteista. Ja hiekasta. Onhan tää nyt vähän mahtavaa!

Kyllä me ihmetellään tätä eloa täällä vielä pitkään ennen kuin totutaan.

IMG_2620
Waikanae_25.2.-2.3 (4)Muritai_4.2 (1)16904935_10155085803757220_2416291077200930976_o (1)
IMG_1322Param_27.1 (17)IMG_2504IMG_2538IMG_2556IMG_2590IMG_2614

Joten eiköhän näissä tunnelmissa jaksaa vielä kaksi viikkoa odottaa. Kotiavainta.

16665544_10155031268852220_5447989642144464339_o

Koulujuttuja

Lapsilla loma sen kun vaan jatkuu. Eikä ketään kyllä haittaa. Lomailkoot nyt kun se perinteinen kesäkuussa alkava pitkä loma jää väliin. Täällä kun kesäloma loppui juuri ja kesäkuussa onkin talvi.

Kouluasioita ei oikein etukäteen pahemmin voinut suunnitellakaan kun ei ollut tietoa tulevasta asuinpaikasta. No nyt on.
Vuokrasopimus on allekirjoitettu, alueen zone selvillä ja päätöksiä piti tehdä.

Pikkulikoille oli kaksi vaihtoehtoa. Molempiin oli sovittu haastatteluajat ja tarkoitus oli että haastisten perusteella saavat sitten valita mieleisemmän.
No ei mennyt ihan niin. Kun en enää jaksanut.
Tämän tilapäismajoitusten arpomisten kanssa kun ei yhtään tiedä mistä heräät minäkin aamuna niin pariin otteeseen jouduin perumaan toisen koulun haastattelut. Sitten en enää jaksanut, päätin että siitä mennään mistä aita matalin ja mennään siihen kouluun missä jo ehditty käyty urkkimassa.

Maaliskuun puolen välin jälkeen rääpäleet aloittaa koulutaipaleensa Plimmerton schoolissa. 
Koulu on täkäläisittäin pienehkö (n.500 oppilasta), hyvämaineinen, rauhallisella paikalla. Noin puolen tunnin kävelymatkan päästä tulevasta kodista. Rantaa pitkin. Sanonko uudestaan? Rantaa pitkin.

Englannin tukiopetusta ei ole vaan kielitaidottomina vaan yrittävät sinnitellä joukossa, varsinainen kielen opettaminen tapahtunee sitten ihan kotioloissa, koulussa ei tähän resursseja ole. Eikä kokemustakaan.
(Itseni tuntien voi olla ettei ole niitä resursseja kotonakaan. Menkööt virran mukana, kyllä kai ne sitten joskus oppii)

Teineille tuli luvattua vähän liikoja. Lupailin että JOS zonen ulkopuolisiin kouluihin mahtuu, niin saavat itse valita mieluisan laitoksen. (Luojan kiitos sanoin JOS!)
No mahtuiko mihinkään? Eipä tietenkään. Herra B jo muutenkin totesi ettei halua valita mitään, Neiti B:llä sen sijaan oli kova hinku tyttökouluun. (Täällä usein on erikseen tyttö-ja poikakoulut noille hormoonimyrskyikäisille)
Ylläripylläri jokaisesta tuli vastaus että täyttä on ja jonotuslista on pitkä, tervetuloa tiedustelemaan jonotustilannetta uudestaan marraskuussa.
Päätös oli siis helppo muttei suinkaan toiselle mieluisa. Molemmat aloittaa Aotea Collegen uniformuissa jahka sellaiset saadaan sovitettua ja tilattua.

Ja koska ei ole mitään asiaan liittyvää kuvaa olemassa niin laitetaan sitten täysin asiaan liittymätön:
Waikanae_11.2 (37)

Ajantappoa

Paljon ollaan vietetty aikaa Kapiti coastilla. Kun ei tuolta kaupungistakaan kattoa pään päälle saa. Pariin otteeseen yövytty Waikanae beachilla, yhden pätkän jonkun tuntemattoman omakotitalossa Paraparaumu beachillä. Mikä oli lasten kannalta jo aika luksusta koska kyläkauppa ja kahvila. Useampikin.
Eipähän tarvinnut pelkästään sisällä nenää kaivella ja kattoon syljeskellä sadetta pitäen. Sai tehdä sen saman tuossa leikkipuistossa tihkusateessa.
IMG_1606

Mikäs tässä. Waikanae beachillä taas. Upeet rannat, tylsyyteen homehtuvat kakarat. Koska sataa. Sataa ja sataa.
Ei tässä nyt kukaan valita (eipä!) mutta toki kaupungin suunnalla olisi ehkä helpompi hoidella käytännön asioita, täältä landelta se vaan ei onnistu ilman puhelimia ja nettiyhteyksiä. Kylässä kyllä on syöttölä-juottola missä mainostetaan ovessa notta: “free wifi.”
Mahtavaa! Mahtavampaa olisi jos se jopa toimisi. Mahtavaa olisi myöskin jos sen olisi tiennyt ennen eväiden maksamista.
“Sorry, no connection today!” No eipä toiminut eilenkään eikä varmaan huomennakaan. Joten pitäkää tunkkinne, ruojat!

IMG_2085

Karma. Karma cola. Kuulostaa just sopivalta.

No tihkusateessa on kyllä ahkerasti raahattu tätä laumaa tuntitolkulla ympäri tämän eläkeläiskylän pihoja. Huokailtu upeille maisemille, ihasteltu lintuja, kummasteltu iloisia ja hymyileväisiä ihmisiä (weirdos!) ja syöty vähän jätskiä. Ja vähän lisää jätskiä. Pitää ehkä käydä ostamassa uudet housut. Koska liikaa jätskiä.

Akatarawa30.1 (5)

Tūī – ehdoton lemppari. Aivan käsittämätön ääniskaala. Parempaa herätyskelloa ei olekaan.

Akatarawa30.1 (4)31.1.-3.2 (9)31.1.-3.2 (8)Param_6.-8.2 (6)_DSC1478
Param_6.-8.2 (15)