Month: June 2017

by

Pukerua Bay. Eka yritys.

Meidän partsilta näkyy suoraan Pukerua Baylle. Tuo näky mikä tämän blogin yläpalkin kuvassa on. (Yläpalkki? Sanotaanko sitä edes yläpalkiksi? No siis tämä kuva kuitenkin)
Sinne siis loikkimaan-lompsis tuossa taannoin yritettiin.
Yritykset meidän laumalla on ihan yhtä tehokkaita kuin tämä bloginkin päivittäminen. Pitäis ja pitäis ja vähän tuppaa jäämään kesken. Bucket-lista on pitkä noiden retkienkin osalta.
_DSC3795

Alku menikin hyvin. Sitä jaksoi paahteessa se 8-vuotiaskin Murjopurjo ahkerasti tutkiskella kivenkoloja. Kaivella rapuja ja mitä lie limanuljaskoita. Ottaa selfiet pouwhenuan kanssa ja etsiä luolaa. Kunnes.
Kunnes joku tyhmä naikkonen meni mainitsemaan sanan uima-allas.
Ja kas kummaa:
“Mahaan sattuu.”
“Päähän sattuu.”
“Silmään sattuu.”
“Nenäreikään sattuu.”
“Ihan mihin vaan sattuu, en kävele!”

Rauhallinen aikuinen laskis kymmeneen, neuvottelisi ehkä hetken ja tekisi kompromisseja.
Joku toinen aikuinen sen sijaan laski kahteen ja puoleen ja totesi lapsellisesti ettei enää ikinä lähde tällä laumalla mihinkään kuuntelemaan valitusta ja vinkunaa. Eikä muuten sitten mene uimaankaan. Kukaan.

No tulihan siinä sentään yksi kolmasosa suunnitellusta reitistä tehtyä kunnes palattiin kaupan kautta kotiin. Uimaan. Seuraavana viikonloppuna jatketaan.

_DSC3850_DSC3752_2_DSC3841_DSC3791
Kenenhän imbesillin idea oli muuten jättää auto parkkiin sinne kukkulan laelle eikä alas portaiden juureen? Kyllä kalpenis Malminkartanon portaikko näissä puitteissa. 

Advertisement
by

Maistuiskos sullekin? (Koulujuttuja)

Pakkasin taas pikku pilteille mielikuvituksettomat koulueväät aamulla matkaan. Kunnon pohjois-eurooppalainen mutsihan näyttää närhen munat näille hiilarisokerimössöille ja pakkaa ekopaperiin vaan rakkaudella leivottua täysjyvää ja itseviljeltyä porkkanaa. On laskettu ravintoarvot ja vitamiinit ja tilattu pohjolasta xylitolit kyytipojaksi.
Ja kakanmarjat, ei ole.

_DSC3658

Ei. Ei näin.

Ihan kuulkaa sitä hilloleipää ja sipsii ja välipalapatukkaa sitä meilläkin rasiaan aamulla menee. Useimmiten. Koska yleinen paine. (“Ei kellään muullakaan mitään sämpylää oo” ja sitten ne tuodaan takaisin koskemattomana ja nälkäkiukkuisena kotiin) Ja yleinen laiskuus.
Että syökää vaan sitä kylmää pizzaa ja nutellaa suoraan purkista lounaaksi, Syökää! Niin että napa paukkuu.

_DSC3657

Kai sitä kekseilläkin elää. Päärynä vaan hämäykseksi.

On toki nuilla pienemmillä mukuloilla koulun pihalla oma kasvimaa mistä saa käydä napsimassa lehtivihreetä suuhunsa jos huvittaa. Oletan kyllä että eipä pahemmin huvita, sen verran runsaana se yhä vaan näyttää kukoistavan. Taitaa lapsosia enemmän houkutella koulun pihalla myytävät mehujäät ja viikottaiset hodarit ketsuppeineen kuin muurahaisten valtaamat pinaatit ja tomaatit.

Puutarhassa on kyllä pinempien luokat käyneet ahkerasti tutkimusretkellä.
Nyt kauden aiheena ötökät.
Aika huikeen monipuolisesti ovat asiaan perehtyneet: oman puutarhan muurahaistarjonnan lisäksi kouluretkeä Wellingtoniin ötökkälabraan, tutustumista mehiläistenhoitoon pukuineen kaikkineen, tehty matokompostoria ja nyt sitten loppuhuipentumana – opettajan tarjoama ötökkälounas!
Kuivattuja toukkia ja sirkkoja, suklaapäällysteillä ja ilman. Osalle kuulema oli maistunut oikein hyvin, saatan hieman epäillä että oma lapsoseni ei lukeudu kyseiseen kastiin. Saattaa myös olla että en aio itse kokkailla samaa, opettajan jakamista resepteistä huolimatta.

Mites olis? Maitosuklaaskorpionit? Tai heinäsirkkaspaghetti? En ole ihan varma menikö mulla just ruokahalu vai tilaisinko pizzan. VEGEpizzan.

Untitled-1

Että eikun tilaamaan: crawlers.co.nz

 

_DSC6226

(Kuvan hämishän ei millään tavalla liity asiaan. Pitänee viedä se kuitenkin pihalle, on roikkunut vessan nurkassa kuitenkin jo kaksi kuukautta. Saattaa silläkin olla jo ehkä vähän nälkä)

 

by

Staglands

_DSC4587Käytiin tuossa taannoin tuttavien kanssa Staglandsin eläinpuistossa pyörähtämässä. On siinä ohiajaessa aiemminkin kahville pysähdytty muttei olla nähty tarpeelliseksi maksaa riistohintaa jonkun possunpotkan ja sorsan tuijottamisesta. Ollaan niitä katseltu ihan riittävästi jo Suomessa landella asuessa.
No oltiinpas taas vähän lyhytnäköisiä.

Lapsilla oli parin viikon syysloma ja isäntä karkas aamuisin normaalia aiemmin duuniin. Oli muka jotain kiireitä. Muka ja muka. Jaksanut vaan sitä MINUN marinaa kuunnella siitä miten lapset tappelee, milloin mistäkin.

Tuttavarouvat siis pelasti ja ehdotti possuntutkimusmatkaa Staglandsiin. Pari nuorinta kersaa matkaan ja evvvk*-teinit sai jäädä kotiin kattoon syljeskelemään. Eivät kuulema halunneet haistella possuja. Tilanne siis win-win.
(*ei vattu vois vähempää jne)
_DSC4524

Mutta niin sitä taas keski-ikäinen naisihminen hämmästyy ja vetää sanansa takaisin.
No sisäänpääsy aika kiskurihintainen. Eikä mikään once in a lifetime-elämys. Mutta haloo! Oliko kuitenkin aika sympaattinen ja jopa lumoava paikka? No oli.

Se, mitä kummastelin jo aiemmissakin paikoissa, niin täälläKIN elukat kulkee vapaana vastaan. Keat varastavat kahvikupitkin kädestä jos et tarkkana kuin porkkana ole.
Emut photobombaa, vuohet puree pyllystä ja ihanan pienet kunekune-possunpenikat tekisi mieli sujauttaa reppuun ja salakuljettaa kotio tuhisemaan.
_DSC4501

Ja ne maisemat. Kuin taikametsästä!

_DSC4550

Ainoa mitä harmittelen on tämä kuuden kuukauden “kuvauskielto” mihin olen suostunut. Saan siis räpsiä turisiräpsyjä ilman sen kummempia venklaamisia. Mutta niiiiiiin kovin tekisi mieli päästä tänne kuvaamaan kunnolla. Pieni, tuhiseva kunekunekin voisi olla siinä samalla kainalossa. Nyt ei oikein miljööt pääse oikeuksiin näillä sunnuntairäpsyillä, mutta eiköhän piakkoin suunnata tuonne uudestaan, koko perhe. Ne evvvk-teinit pakotettuina myös.
_DSC4472

-Mitkä vaatteet mä laitan päälle?
-Ihan sama!
…….??????………

_DSC4644_DSC4636_DSC4615_DSC4608_DSC4690

 

by

Sytyttääkö?

Tiiättekö (taas toi “tiiättekö”) ne talot kun on joskus tehty kaikki vähän sinnepäin eikä kukaan ymmärrä että millä ihmeen logiikalla. Eikä ketään kyllä kiinnostakaan. Suomessa oltais oltu jo käräjillä ja hannukarpossa alta aikayksikön. Vaan täällä se niin nokonnuukaa oo. Kunhan vähän sinnepäin…

Kun et koskaan tiedä mistä katkaisijasta mikäkin lamppu syttyy minäkin päivänä. Jos syttyy ja sitten kun syttyy niin kohta jo sammuu.
Tai kun syttyy muttei enää sammukaan ja naapuri käy urputtamaan niin pälkähästä pääset ainoastaan ruuvaamalla ne lamput irti.
Nih. Sellaista se meillä välillä vähän on tässä vaneritalossa missä esim. jonkun järistyksen jäljiltä on mm. yksi betoninen tukipilari kaatunut ja se on korvattu lankunpätkällä. (Otan ehkä tästä kyllä kuvan vielä)

(Ja taas syttyi joku lamppu olkkarissa vaikkei kukaan koskenut mihinkään.)

Metkaa on myös kun kesken suihkussa käymisen sulake poksahtaa ja vedentulo loppuu seinään. Sulaketauluhan on muuten talon ulkopuolella eikä sisäpuolella. Siitä sitten vaan pyyhe ympärillä, saippuat silmillä juokset fiksaamaan sitä siihen naapurin ikkunan eteen. Kannattaa myös unohtaa avaimet sisään.

(Voi myös toisinaan lukita itsensä vessaan niin ettei sieltä pääse enää ulos muuta kuin ikkunasta ryömimällä ja sahaamalla oven auki. Tarina on tosi, tämäkin)

Niin siis ei se tässä maassa niin nokon nuukaa ole. Mikään. Pääasia että tulee tehtyä, silleen leppoisasti ilman stressiä. On nää kyllä lupsakoita nää kiiwit.

 

Kävipä meillä tuossa ilmalämpöpumpun korjaajakin. 9½ tuntia se sitä siinä huolteli. Vähän kyllä kummastelin lopputulosta vaan kaipa ne tietävät mitä tekevät…?

before

Korjaa tää!

after

Nättihän siitä tuli. Tykkäättekste?

 

PS. Asbestikin on täällä näiden mielestä vähän niinkuin ihan ok materiaali. Ja ilmeisesti tällä puolen palloa ei edes kovin vaarallistakaan ole (#sarkasmi)
Ainakaan sen perusteella mitä seuraa naapuruston keskustelua siitä miten ruman asbestikaton makuuhuoneessa saisi paikattua siistimmäksi. Ihan mielenkiintoisia ehdotuksia, pilvin pimein. En ehkä kysy neuvoa.