Pukerua Bay, uusinta

_DSC4320

Aamun uhkailut tepsi. Kukaan ei tapellut, itkenyt, aiheuttanut mitään sen massiivisempia mutsiraivareita ja sääkin suosi. Jää tekstitkin lyhyeksi kun ei ollut mitään purnattavaa.

_DSC4172_DSC4182_DSC4208_DSC4157

Keräiltiin pauan kuoria, löydettiin vesiputous, kummasteltiin Hongoeka maraen varrelta löytyviä hökkeleitä ja asuntovaunuasumuksia.
Syötiin köyhät eväät rantakivillä ja kotimatkalla koukattiin ostarille.
Että joskus sitä voi mennä ihan tavallisestikin päivät. Ilman äänijänteiden katkeamisia.

_DSC4299_DSC4302_DSC4266_2_DSC4252_DSC4199_DSC4241_DSC4331

Vessajuttuja

Kyllähän nyt vessassa lukko olla pitää. On sitä meilläkin. Tuollainen söpö pieni salpa millä saa sitä kuuluisaa omaa rauhaa. Oven lukkoon. Escape from reality. Vai miksi sitä nyt sitten kutsutaankin. Isoksi hädäksi? Lapsivapaaksi? OMAKSI AJAKSI!

Kaksi viikkoa sitä meikäläinenkin on iloisesti lukinnut itsensä siihen omaan aikaan. Kunnes äsken vasta välähti. Että se saakelin ovihan aukeaakin sisäänpäin. Salpoineen kaikkineen.

Joku viisas insinööri taas ollut suunnittelemassa. Lähes yhtä viisas kuin minäkin?17390833_10155171511867220_2952823725513297122_o.jpg

KOTI

Siinä se nyt sitten on. Koti. Keittiö. Sininen ovi ja oikea osoite.
Tyhjääkin tyhjempi, ei huonekaluja, ei astioita, ei jääkaappia – mutta on osoite, on avain. On koti.

On pikkiriikkinen söpö piha, pihassa sitruunapuu ja sitruunapuun vieressä palmu. On ikkunoista näkymät millaisista ei olisi uskaltanut toivoakaan lentokoneeseen hypätessä. Näkymät, mitkä ehkä kompensoi tulevan talven kostean kylmiä sisälämpötiloja tällaisessa vanhassa pahvilaatikkotalossa.
Vaan olkoot kylmää ja kosteaa.  Villashaalia päälle ja sukkaa jalkaan – ei täällä kuitenkaan paukkupakkasista tarvitse kärsiä tai lumenluontia kiroilla.

Sanoinko jo? KOTI!
16422801_10155019029892220_4267018038374995916_o