Tammoinen kevyt 16kk vali edellisesta postauksesta. Ja paiva paalle.
Ei tassa nyt liian usein raatsi tarinoida ettei paase heikkohermoisimmat vallan tuohtumaan.

Kaikenlaistahan sita rapiassa vuodessa ehtii tapahtua ja siltikin tuntuu ettei ikina tapahdu yhtaan mitaan mista saisi asiaa aikaiseksi.
Mutta nyt kun tassa sattuneesta syysta syljeskellaan kattoon koko perheen voimin ties kuinka pitkaan niin jos sita yrittaisi nyt vallan herailla ilmoittamaan etta hengissa ollaan. Ainakin toistaiseksi, palataan asiaan ensi kuun lopussa ja arvuutellaan ketka tassa taloudessa on kuristaneet kenetkin ja missa jarjestyksessa. Toistaiseksi kuitenkin ollaan kaikki suhteellisen flegmaattisia eli vahvasti elossa.

Kesa tuli ja meni, ja tuli toinenkin kesa ja sekin meni. Nyt huokaillaan taas etta oispa takka tai edes kuivat ikkunat, silla johan se on tietenkin jo alkanut se joka-aamuinen ikkunoiden kuivaamismaratoni.
Taksi talveksi aiotaankin likkojen huoneisiin testata takalaista tee-se-itse-lammitysta eli peitetaan ikkunat vallan kokonaan kuplamuovilla. Kylla. KUPLAMUOVILLA. Peitetaan. Eipahan tarvitse miettia etta kyylaako naapurit verhojen raoista sisalle. Pakko vastaisuudessa pitaa verhot kiinni ympari vuoden kun varmaan havettaa sen verran paljon se tuleva ikkuna-decor.
Tata on suositellut yks sun toinenkin rautakaupan- ja postikonttorin ja ruokakaupankin tati ja tadin seta mutta en olisi ajatellut etta nain alas viela vajoan. Mutta keski-ikaista kovasti tama koleus toisinaan ketuttaa joten kuplamuoviostoksille kay siis heti tie kunhan valtakunta avataan jalleen yleisolle ja kotiaresti on ohi.

(Ainoa mita mietin etta kauanko ne kuplat mahtaa niissa muoveissa pysya. Kun onhan se vahan sellainen pakkorefleksi kayda poksauttamassa salaa pari kuplaa, yleensa ne kaikki. Jos ei lapset niin sitten mina. Nahtavaksi jaa.)

On ollut tassa vesivahinkojakin poikineen (vasta kolmesti tullut vedet ylakerrasta alakertaan lapi ja vessatuotokset naapurin puolelle mutta otetaan se nyt ihan normina etta mitas pienista. Kylla kesa kuivaa minka putkirikko kastelee) ja on vaihdeltu kouluja ja tyopaikkojakin valilla. On huudettu kitarisat suorana teineille (ja valilla vahan miehellekin) eli elama jatkunut ihan uomissaan. Valtakunnassa siis kaikki hyvin eika oikein mitaan uutisoitavaa ole ollut.

Joten ehka tulevan talven mittaan aina valilla kaivaudun ulos luolastani ja naputtelen jotain jonninjoutavuuksia tanne – tai suuremmalla todennakoisyydella palaan asiaan taas parin vuoden paasta.
Vaan ei kai se mitia haittaa, hiljaa hyva tulee 🙂