Tuuttekos kylään? Tuokaa tuolit tullessanne!

 

Tiedättehän miten on välillä ihana selailla sisustusjuttuja ja kurkkia netistä toisten koteja ja bongata niistä kivoja ideoita mitä haluaa sitten toteuttaa omaan kotiin?
Ihania sohvia, kivoja tuunauksia, tommosen sängynpäädyn haluan, ton väriset seinät…

Jep. Ei ole luvassa nyt. Ei.

Kun on vuosikymmenet poikineen hamstrannut kaikenmaailman muistonyssäkkää ja tunnearvokrääsää ja lapsen (ja hyvä ettei myös naapurinkin lasten) ensikenkiä niin ihan hevillä ei enää halua kokea sitä omaisuudenpolttamishävittämishelvettiä mikä vuodenvaihteessa käytiin läpi. Järkyttävää miten paljon tavaraa sitä ihminen voikaan hillota. JÄRKYTTÄVÄÄ!!! Muka tärkeitä juttuja. EI IKINÄ ENÄÄ!
(Palataanpa asiaan vuoden päästä. Verrataan sitten kuvia kun kuitenkin hukutaan taas kaikkeen roinaan.)
Puoli vuotta sitten saatiin vihdoin asunto.

Ensimmäiset kuukaudet meillä näytti tältä:

17349768_10155143714542220_5944800077987028482_o

First things first. Mitä sitä huonekaluilla kun löytyi superhalpa laatutelkkari ja kympin rantatuoli. Antennijohto piti vetää ulkopuolelta alakerrasta ikkunan ja partsin oven kautta. 

image1 (6)-2

Poikkeuksellisesti meillä on olkkarissa puulattiat niiden kamalien kokolattiamattojen sijaan. Arvostan kovasti että vuokranantajat kuorivat aikanaan lankut esiin mattojen alta. Tuttavat täällä ei sen sijaan ymmärrä lainkaan vaan kauhistelevat miten voidaan asua talossa missä on näin kylmät ja RUMAT lattiat. 

17761245_10155222563482220_2029408652327474438_o

Normaalit aamuhuurut

Huonekaluja ei ollut, ruokailut hoitui lattialla istuen, patjoina oli halpisilmapatjat (mitä sitten paikkailtiin useampaan otteeseen) sekä naapurin ja miehen pomon lainaamat retkipatjat.
Sittemmin löydettiin kirpparilta susiruma, ja liian iso, ylihinnoiteltu käytetty sohva, mielikuvitukseton tv-taso ja ruokapöytäkin on tupaan saatu. Saatiin pomolta vedenkeitin ja leivänpaahdin, naapurilta lakanoita, sohvan myyjäkin soitti parin päivän päästä että olis sekalaisia astioita jos halutaan.
Tottakai haluttiin!

 

Keittiö.

Vuokraisäntä teki juuri tupatarkastuksen (kotiratsia tehdään kolmen kuukauden välein lyhyellä varoajalla) joten murolautaset ja kahvipurkit ja turhat murut oli sopivasti just saatu alta pois.

Niin kovin minä meidän keittiöstä tykkään. Niin kovin!

Meidän Suomen tönön tupakeittiössä ei ollut tilaa millekään, ei kaappeja, ei laskutilaa, sellainen kesämökkikeittiö. No mökkihän se olikin. Rojulla vuorattu.
Arvostan täällä näitä isoja kaappeja, juuri uusittua uunia ja astianpesukonetta. Tiskausikkunaa mistä voi vakoilla vastapäisen keittiön alvariinsa viiniä lipittävää hiprakassa pyörivää rouvaa.

Jääkaappia ei talossa ollut lainkaan joten ensimmäiset kuukaudet sinniteltiin lainakaapilla, sellaisella pienellä retkijääkaapilla mihin mahtui nippanappa yksi juusto ja puolikas porkkana. Tai oluttölkki.
Persaukisena kun ei ole mitään säästöjäkään takataskussa niin kesti jokusen kuukauden että saatiin rahat kasaan kohtuuhalpaan, seinään sopivaan jääkaappiin. Saisi se isompi olla mutta ei riittänyt rahat eikä seinäkaappien välikön mitat 😉
Nyt on siis jääkaappi hoidettu, seuraava säästökohde onkin sitten pyykinpesukone. Sitä luksusta odotellessa.

21729663_10155732070057220_1273646223_o

Ehkä ainoa miinuspuoli on meidän söpö, sininen ulko-ovi mikä sijaitsee suoraan hellan vieressä. Porukkaa lampsii sisään ja ulos samalla kun yrität kokata ruokaa tai pyllistellä jääkaapilla. Toisaalta kätevää ettei tarvitse hellan edestä juosta avaamaan ovea, senkun vaan tarttuu ovenkahvaan.
Mutta koska talossa ei ole minkäänlaisia naulakoita tai vaatekaappeja niin kengät on hujanhajan pitkin keittiötä. Ja vieraatkin joutuvat nakkomaan takkinsa sohvankulmalle – tai pitkin lattioita kuten kakarat tekevät.

21706744_10155732070067220_1210742728_o

Makuuhuoneet ja pesuhuone on ripoteltu pimeähkön käytävän molemmin puolin. Tämä käytävä olisi kiva saada tulevaisuudessa näyttämään hieman valoisammalta, mikään sisustusguru en ole joten ideoita saisi toki heitellä ilmaan.

Meillä on täällä senkin suhteen aika luksusta että Suomessa asuttiin aika ahtaasti, kuusi ihmistä kahden makuuhuoneen ja parven torpassa. Pojalla oli oma huone, kolme tyttöä jakoi keskenään avoparven. Eikä suinkaan mitenkään sulassa sovussa.
Täällä molemmat teinit sai omat huoneet, Neiti A:lle sellainen jo ennen muuttoa luvattiinkin. “Oma huone missä on ihan oikea ovi!!!”

21733729_10155732072532220_306641149_o

Päätyoven takana on autotalli – luksusta sekin. Koskaan aiemmin meillä ei ole ollut autotallia. Tosin nyt se toimii punttisalina, tuo meidän näppärä perhekinderi kun ei mahdu koko talliin.

image (26)

Käytävän varrelta löytyy tällainen kapea,söpö hukkatilavälikkö. Tuohon ei oikein mahdu mitään lukunurkkaustakaan, työtilaksi se on minulle aivan liian valoisa. Jos tuota ihanaa mosaiikki-ikkunaa ei olisi niin askarreltaisiin tuohon välittömästi vaatehuoneen tapainen. Voisihan siihen hankkia vaikka säkkityynyjä tms lasten nujuiluun – mutta kun ei haluaisi hankkia yhtään mitään. Ainakaan vielä 🙂

21729643_10155732071452220_2055241720_o

Neiti A:n huone on oikeastaan ainoa missä näyttää edes jotenkin asutulta eikä pelkästään ankean tyhjältä. Sai ilmaiseksi jonkun vanhan sängynraadon ja on sisustellut seiniä ja ikkunoita omilla tilpehööreillään, löytyypä jopa talon ainoa pieni komerokin hänen huoneestaan.

Toinen vähän turha tila löytyy parvekeelle mentäessä. Yläkertaa kiertää kapea, huonokuntoinen parveke mihin ei tällaisella korkeanpaikankammoisella ole kovin usein asiaa. Partsille pääsee “parvekehuoneen” (ei tiedetä miksi tuota oikein sanoisi) kautta. Valokatteellinen, liukuovet ja -ikkunat, eli sama kuin Suomessa lasitetut parvekeet. Me koemme sen vaan vähän turhaksi koska tuvasta on upeammat näköalat kuin tuolta, huonetta ei voi käyttää varsinaiseen oleskeluun, ja parvekkeen sijaan käytetään muutenkin alapihan terassia. (Talo on jyrkässä rinteessä joten varsinaista käyttöpihaa ei ole, ellei halua harrastaa kiipeilyä, ja partsit/terassit löytyy kolmesta eri tasosta)
Talven ajan toiminut lähinnä kasvihuoneena mutta sekin vähän turhaa (paitsi silmänilona) kun täällä kasvit kestää pihalla ympäri vuoden.

21729680_10155732070762220_1683558069_o

Kun teini sai nyt vihdoin ja viimein oman huoneen niin pikkulikathan ne vaan tappeli ja tappeli samassa huoneessa joten isäntä halusi kokeilla “tilapäisratkaisua.” (Tästä kokeilusta ei vaan taida olla enää paluuta, minun painostuksesta huolimatta. Murrr.)

Alakerrassa on kaksi huonetta. Tai itseasiassa yksi huone ja eteinen. Huoneesta on kulku kadulle ja eteiseen, eteisestä kuljetaan myös yläkertaan sekä ulos pihalle.
Kadulle suuntaavasta huoneesta oli tarkoitus tulla minun työhuoneeni koska tarvitsen riittävän hämärän tilan ja huone on muutenkin vähän sellainen ankea kellarikoppi.
No nyt keskimmäinen tytär kokeilee asumista patjansa ja pahvilaatikkojensa kanssa siellä kun taas meidän raivoisa kuopus makaa patjoineen siinä läpikulkueteisessä. Minä sen sijaan murjotan ylhäällä sillä haluan ipanat takaisin yhteiseen huoneeseen ja itselleni työtilan.
Paha vaan että tästä kokeilusta ei taida enää onnistua siirtää likkoja suosiolla pois. Katsotaan kuinka hermot tiukoilla paremmalla puoliskollani  tulee olemaan kun valtaan puolet keittiöstä ja 95% olohuoneesta työskentelykäyttöön. (Sitä ottaa pattiin jo nyt!)

21729807_10155733985582220_1547088469_o

Kuopuksen eteismajoitus. Huomatkaa “kauniit” rappaukset seinissä ja kokolattiamatto.

21706251_10155732071277220_222363310_o

12-veen kellari. Tai sille se ainakin tuoksuu. Yhtä lämminkin siellä on kuin maakellarissa.

21706359_10155732071287220_158331817_o

Keskimmäisen pimun kellarikopperon ulko-ovessa on vajaan senttimetrin raot karmien väleissä ja vesisateet valuu sopivasti sisään. Ei löytynyt jesaria, vihreä maalarinteippi toimii näköjään myös.

 

Vaatesäilytystä tyylillä. Penskat säilyttää omat vaatteensa ja tavaransa “siististi” pahvi-ja muovilaatikoissa, meidän aikuisten makkarissa ne on vaan lattiannurkassa pinossa. Onneksi ei ole montaa vaatetta, kummallakaan.
Fengshuit kohdillaan.

 


Fengshuista tai niiden puutteista viis.
Kun mielentila on näin tyyni ja tasainen niin ei haittaa pahvilaatikot eikä huonekaluttomuudet. Muutto pois Suomesta oli niin huikea lottovoitto meille ettei mikään haittaa. Ja kun vielä napsahti tällainen tuplapotti ja saatiin näin mielettömän kiva talo, näin käsittämättömin upein näköaloin, niin ei kyllä voi valittaa mistään.

Se, että saa näihin näkymiin herätä JOKA IKINEN AAMU, ja nukahtaa joka ilta, ei vaan meinaa mahtua kaaliin että tämä vaan on nyt ihan totta!
18155941_10155275060102220_7875290692599630999_o_DSC6065
Toki jos on ihan pakko yrittää nähdä tilanteesta jotain negatiivista, niin asuntohan on vaan vuokralla. Eikä suinkaan ikuisesti. Jossain vaiheessa tästä tulee lähtö ja on erittäin epätodennäköistä että löytyisi samanlaista jättipottia: mukava ja reilu (ja kaikenlisäksi vielä ekologinen ja luomuhenkinen) vuokraisäntä, käsittämättömät merinäköalat, rauhallinen ja kiva asuinalue ja vielä tosi kiva talo. Vaikkakaan ei pihalle mahdu sitä lasten kaipaamaa trampoliinia 😉

Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse muuttaa moneen vuoteen.

 

Advertisements

Pitäis(kö) vähän blogittaa?

21392709_10155715041007220_1719306224_o

Note to self: muista joskus blogittaakin! Huonosti muistettu.

On tässä kaikenmoista jutuntynkää ja -tyngättömyyttä pitänyt blogitella.
Esmes vaikkapa:

•Pitäis blogittaa lasten koulujutuista.
•Piti blogittaa myös lasten KALJAkouluista. (Tai toinen vaan on kalja, toinen on viini)
•Piti blogittaa ruokakaupassa jammailevista onnellisista ihmisistä. Ja ruokakaupassa pyjamat päällä jammailevista ihmisistä.
•Pitäis vihdoin blogittaa kiitollisuuspuheet mitkä piti kirjoittaa muuttopäivänä. En ole vielä keksinyt miten sen fiksusti muotoilisi. Ehtiihän tässä.
•Pitäiskö tehdä muuttobyrokratiablogitus? Kuten vaikkapa “näin pissataan purkkiin Tallinnassa jos aikoo muuttaa Uuteen-Seelantiin-blogitus?”
•Piti myös tehdä ruokauppatarjontablogitus. Ja rumien, outojen kalojen kummastelublogitus
•Ja pitäis tehdä meidän koti & keittiö-blogitus. Ja vaikka sun mitä.

17349768_10155143714542220_5944800077987028482_o

Tässä tää nyt olis, olohuone. Tyylillä ja maulla sisustettu. Tee tästä nyt sitten jotain jutuntynkää muka.

IMG_1326

Ja ruokakauppapostaus? Niinkuin jätskien tuijottelua? Ketä muka kiinnostaa? (Paitsi minua)

 

 

Kauhian paljon pukkais asiaa. Ja sitten sitä kuitenkin vaan tuijottaa tyhjin silmin ruutua eikä mitään tapahdu.

Pitäis muuten myös tutkailla avoimia työpaikkoja. Ja pestä lattiat. Ja kammata tukka. Ja pitäis arpoa kuka lapsista saa tänään vessanpesunakkivuoron (koska äidit on vapautettu.)

Pitäis ja pitäis.
Ihan kuin olisin just kuullut kahvikupin huutelevan sohvan suuntaan. Moro!

21392793_10155715085917220_1283507180_o

Murukahvia. MURUkahvia! Osaiskohan sitä enää suodatinkahvia juodakaan – jos sellaista joskus täällä puolen palloa edes eteen tulisi?

 

Mitäs me, pahanilmankurpat!

Hannuhanhia? No ei oo täällä(kään) päin näkynyt.

Suomessa vähän totuttiin siihen että jengi tirskahteli alvariinsa meidän kestoepäonnelle. Vuodesta toiseen. AINA jotain.

Ja ei siis mitään laimeita kahvikupintippumisia lattialle tai myöhästyinpätaasbussistajuttuja. Vaan tyyliin: ruohonleikkurista kiveä lämpölasi-ikkunoiden läpi keittiönseinään samalla hetkellä kuin katosta alkaa vedet vuotamaan lattialle ja pesukone posahtaa laakista. Ja siihen samaan syssyyn putkirikkoa ja auton leviämistä keskelle korpea ja kämmäyksiä terveydenhuollon sun muun kanssa.
Ja heti seuraavalla viikolla taas uusiksi samantyyppisellä repertuaarilla ja välillä vähän enemmänkin. Jatkuvasti sitä samaa. Vuodesta toiseen. Potenssiin sata.

 

533105_10151138516692220_1805848840_n

Ihan itte tein. Kätevä emäntä. “Loppui kesken toi kirkas pakkausteippi niin jatkoin sitten sisäpuolelta ruskeella. On nääs meinaan niin sävy sävyyn nyt noitten ristikoitten kanssa.” Wise thinking!  Soittakaa hei ihmeessä jos ikkuna hajoaa, kyllä meikä hoitaa!

No ei näköjään pakeneminen maailman toiselle puolelle tehnyt hannuhanhia meistä sekään. Vähän meinaan näyttää samaan tapaan jatkuvan meno täälläkin.

Ensin hieman helpottuneena hymiltiin että on se vaan eri mukavaa asua vuokralla kun ei tarvitse itse olla vastuussa niistä kotivahingoista. Mutta ei tässä nyt ihan hirviästi hymyilytä kun koko ajan sattuu jotakin. Ja vaikka onkin meistä riippumattomista syistä niin kyllä tässä vähän mietityttää haluaako vuokraisäntä jatkaa meidän vuokrasopparia kun näiden muutamien kuukausien aikana on jo niille tipahdellut useampien tuhansien dollareiden edestä huoltolaskuja. Että ehkä nekin kohta ajattelee että puskiin vaan tommoset kurjuuden kurpat ja vuokrataan talo jollekin hannuhanhen tapaiselle ennemmin.

No ei se mitään. Ajatellaan positiivisesti:

  • Ne uima-altaasta alanaapurin pihaan valuneet n.50 000 litraa kloorivettä ei tainnut aiheuttaa kuitenkaan mitään varsinaista vahinkoa. Kai? (Saattais ehkä pihan yrtit vähän tykätä kyttyrää mutta eipä heillä näytä sellaisiakaan kasvavan. Ainakaan enää.)

 

  • Se maanjäristyksen kaatama korkea pesuhuoneen kaapisto olikin takaa täysin läpimätä ja homeessa. Ei oltaisi muuten huomattu. Hyvä kun kaatui.

 

  • Se olohuoneen lämpöpuhallin, se talon ainoa……. No ehkä hyvä että hajosi ENNEN kuin sitä oltiin vielä kertaakaan käytetty. Ettei voi pistää sen piikkiin että oltaisiin väärin käytetty. Tai toki voi pistää. Mutta toivotaan että ei kuitenkaan.

    after

    Uusintakuva. Kun on niin kiva. Joku sisustusguru jos keksisi millä tuon peittäisi. Ennen kuin kaivan sen pakkausteipin esille. Saa ehdotella!

  • Autotallin ovi. Eipä tuo meidän näppärä pieni perhekinderi edes mahtuisi autotalliin muutenkaan. Ei tarvitse enää ulos lähtiessä miettiä että jätinkö tossut autotallin ovelle vaiko keittiöön kun autotallin ovi otti ja hajosi.
20623998_10155621153867220_1761695534_n

No ei kai tämmöinen hirvittävä lestabussi mihinkään autotalliin mahtuiskaan. Yhtäkään parkkihalliakaan ei ole vielä tullut vastaan mihin sillä pääsisi. Ei sillä että edes kehtaisinkaan. Onhan se ruma mutta ennenkaikkea ihan helevetin epäkäytännöllinen. Syttyispä vaikka palamaan tai jotain.

 

  • Parvekehuoneen (tai en minä edes tiedä miksi sitä sanotaan, sellainen lasitettu parveke itse siellä parvekkeella) valokate kun alkoi vuotamaan niin saatiin oiva kasvihuone: ruukkukasvit siihen alle vaan ja kastelu hoituu ihan itsestään.
20624548_10155621160577220_1910540590_n

Ja ah, mitä kasveja täällä saakaan. Minä, antihortonomi, hilloaisin nyt kärrykaupalla taimia kotio. Että ihan hyvä että katos vuotaa, kuivuuteen kuolisivat tämän dementikon hoidossa muutoin.

  • Uima-allashuoneen falskaava katto…. Ei. Ei siihen mitään positiivista kyllä keksi että sadevesi valuttaa kaikki mullat ja kurat sisälle. Ja tässä maassahan tuppaa sitä sadetta piisaavan.
20623832_10155621199457220_1826497541_n

Kyllähän tän mahtavan luksuspuksuksen veden mieluusti pitäisin jatkossakin yhtä kirkkaana. Falskaava kate on eri mieltä. Naapurikorttelin putsausfirma on myös eri mieltä – kolehtiahan se vaan niille tietää kun alvariinsa täytyy meillä juosta putsaamassa.

 

  • Niin ja muuten se kiukkuinen setä, se kenen autoon peruutin tolla helvetinkinderillä, siitä ei sitten koskaan kuulunutkaan mitään vaikka odotin isoa laskua pääsiäiseksi. Tai noh, mistäs minä tiedän kuinka kauan täällä ei-niin-nokonnuukaa-maassa näissä kestää. Voihan se olla että jouluna vielä yllätyn.
    (Niin ja tämä oli kyllä ihan itseaiheutettua! Hyi! Hyi minä!) 

Mutta hei! Kesä tulee ja kesä kuivaa! Ehkä myös tuon pesuhuoneen seinän sisällä olevan vuotavan putkirikon? Niin ainakin vuokranantaja tuntuu ajattelevan. “Tarkkaillaan sitä miten se etenee.” No eteneehän se, oikein mukavasti näköjään. Ihan ilman tarkkailuakin.

Mutta mikä parasta – ME OLLAAN TÄÄLLÄ! Onhan se nyt lottovoiton kaltainen mäihä, MEILLE! Mikään ei nyt haittaa, ei vesivahingot eikä reiät seinissä. Ei edes se että saataisiin häätö tuvasta. Ei haittaa. Mikään!

20616174_10155617293262220_600051997_o (1)20624153_10155621197402220_602880088_n

Queen Elisabeth park

Sunnuntai. Aika perus.

_DSC6270Piti tehdä vähän yhtä ja sitten vähän toista. Lähinnä sisähommia sateen takia.
Mutta koska jälleen kerran sääennuste ei pitänyt paikkaansa (eli feidas, kuten Neiti Näsäviisas meitä kalkkiksia valisti) niin vaihdettiin suunnitemia ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa ajatusta.

Useimmiten päädytään aina rantoja koluamaan joten ajateltiin nyt mennä poikkeuksellisesti metsään. No hyvin ajateltu mutta rannallehan sitä taas ajauduttiin. Ylläri.

Kapiti coast on meidän lemppari, rannat jatkuu kymmeniä ja kymmeniä kilometreja silmänkantamattomiin. Ja yleensä ihan autiona vaikka jokunen koiranulkoiluttaja tai ratsastaja vastaan joskus tuleekin.
Osa lapsista ei oikein käsitä mikä tässä alueessa niin kiehtoo. Yksi viettäisi mieluummin aikaansa Wellingtonissa kaupoilla luuhaten, toinen kotisohvalla maaten. Kolmas murisee ihan periaatteesta oli kyse mistä tahansa ja neljäs se aina vaan hymyilee. Koska rannalla voi yleensä nähdä koiria. Ja vaikkei näkiskään niin hymyilee se silti.

_DSC6283

_DSC6287

Tämä kuva poistettaneen piakkoin. Jos kameraprotestinen Herra B niin vaatii. Katsotaan kauan siihen meneekään.

_DSC1492_DSC6296_DSC6298_DSC6299

Ei huono.

Talvikeleiksi sää oli tosi leuto vaikkei aurinko paistanutkaan, farkut ja huppari oli todellakin liikaa. Pienin murjotti pyyhkeen puutetta ettei päässyt uimaan joten päätti sitten uhmata kylmää vettä kotioloissa. Vaikka altaan vesi on ihan yhtä viileää kuin merivesikin, ehkä siinä viidentoista paikkeilla. Ei tunnu kuopusta haittaavan.

Pikkuisella kotipihalla vaikea uskoa että eletään keskitalvea: sitruunaa puskee niin ettei tosikaan, aloet kukkii ja silmä lepää alhaalla ohilipuvia kalastusveneitä tuijotellessa. Jotenkin on vieläkin niin kovin vaikea tajuta että me nyt todellakin asutaan täällä. Pysyvästi. ❤
_DSC6319_DSC6326_DSC6331_DSC6345_DSC6372

Life is good.

Tarttis(ko) tehdä jotain?

Tarttis(ko) tehdä jotain?

 

Ei hevonkukku sentäs. Siis ihan oikeesti? Niin sitä aikuinen ihminen “ihan huomaamatta” turvotti itseään siihen malliin ettei veri enää vyötäröllä kierrä kun farkkuja yrittää kiinni saada? Ihan tosta noin vaan. MITEN?

Ai miten vai? No helposti:

“Vähän jos ottais tossa lasin vinkkuu ja kun oli niin kiirekin tänään (naapurin kanssa kahvitellessa) niin jos tilaiskin pikkasen pizzaa kokkaamisen sijaan. Ihan semmoista pientä pizzaa vaan. Ei mitään isoa. Ja ottais vaikka lasin vinkkuu. Eikun mähän otin jo äsken.  Noh, kai sitä voi toisenkin…”

Voi bärshe!!!

https://www.instagram.com/p/tSDG8uQ155/?taken-by=johannamerenheimo

Isännälle tästä avauduin. Tuijotti hetken silleen tylsistyneesti ja käski painua autotalliin. Että siellä ne läskit lähtee. Eikä vinkumalla
Ihme empatiakyvytön ihminen!

Untitled-1

Autotalli ja jonkun käsitys hauskanpidosta. Ei minun. Ja mitä tuo vihreä ämpärikin tuolla tekee? Oksennussanko? Kyllä kuntoilu on sitten hauskaa ja antoisaa.

Siinä sitä sitten autotallissa seisoin ja ihmettelin. Eikä mitään tapahtunut. Ei yhtään mitään. Edelleenkin farkut aiheuttaa lähes vyötärökuolion vetskaria sulkiessa.

Tää on niin tätä. Jos ottaisi vaikka lasin vinkkua ja menisi sohvalle suunnittelemaan. Sitä kesäkuntoproggista nääs. Onhan tässä aikaa kun on nyt talvikin vielä…
Voi elämä sentäs, eikö sitä ikinä opi?

(No ei opi, ei!)

 

 

Maistuiskos sullekin? (Koulujuttuja)

Pakkasin taas pikku pilteille mielikuvituksettomat koulueväät aamulla matkaan. Kunnon pohjois-eurooppalainen mutsihan näyttää närhen munat näille hiilarisokerimössöille ja pakkaa ekopaperiin vaan rakkaudella leivottua täysjyvää ja itseviljeltyä porkkanaa. On laskettu ravintoarvot ja vitamiinit ja tilattu pohjolasta xylitolit kyytipojaksi.
Ja kakanmarjat, ei ole.

_DSC3658

Ei. Ei näin.

Ihan kuulkaa sitä hilloleipää ja sipsii ja välipalapatukkaa sitä meilläkin rasiaan aamulla menee. Useimmiten. Koska yleinen paine. (“Ei kellään muullakaan mitään sämpylää oo” ja sitten ne tuodaan takaisin koskemattomana ja nälkäkiukkuisena kotiin) Ja yleinen laiskuus.
Että syökää vaan sitä kylmää pizzaa ja nutellaa suoraan purkista lounaaksi, Syökää! Niin että napa paukkuu.

_DSC3657

Kai sitä kekseilläkin elää. Päärynä vaan hämäykseksi.

On toki nuilla pienemmillä mukuloilla koulun pihalla oma kasvimaa mistä saa käydä napsimassa lehtivihreetä suuhunsa jos huvittaa. Oletan kyllä että eipä pahemmin huvita, sen verran runsaana se yhä vaan näyttää kukoistavan. Taitaa lapsosia enemmän houkutella koulun pihalla myytävät mehujäät ja viikottaiset hodarit ketsuppeineen kuin muurahaisten valtaamat pinaatit ja tomaatit.

Puutarhassa on kyllä pinempien luokat käyneet ahkerasti tutkimusretkellä.
Nyt kauden aiheena ötökät.
Aika huikeen monipuolisesti ovat asiaan perehtyneet: oman puutarhan muurahaistarjonnan lisäksi kouluretkeä Wellingtoniin ötökkälabraan, tutustumista mehiläistenhoitoon pukuineen kaikkineen, tehty matokompostoria ja nyt sitten loppuhuipentumana – opettajan tarjoama ötökkälounas!
Kuivattuja toukkia ja sirkkoja, suklaapäällysteillä ja ilman. Osalle kuulema oli maistunut oikein hyvin, saatan hieman epäillä että oma lapsoseni ei lukeudu kyseiseen kastiin. Saattaa myös olla että en aio itse kokkailla samaa, opettajan jakamista resepteistä huolimatta.

Mites olis? Maitosuklaaskorpionit? Tai heinäsirkkaspaghetti? En ole ihan varma menikö mulla just ruokahalu vai tilaisinko pizzan. VEGEpizzan.

Untitled-1

Että eikun tilaamaan: crawlers.co.nz

 

_DSC6226

(Kuvan hämishän ei millään tavalla liity asiaan. Pitänee viedä se kuitenkin pihalle, on roikkunut vessan nurkassa kuitenkin jo kaksi kuukautta. Saattaa silläkin olla jo ehkä vähän nälkä)

 

Sytyttääkö?

Tiiättekö (taas toi “tiiättekö”) ne talot kun on joskus tehty kaikki vähän sinnepäin eikä kukaan ymmärrä että millä ihmeen logiikalla. Eikä ketään kyllä kiinnostakaan. Suomessa oltais oltu jo käräjillä ja hannukarpossa alta aikayksikön. Vaan täällä se niin nokonnuukaa oo. Kunhan vähän sinnepäin…

Kun et koskaan tiedä mistä katkaisijasta mikäkin lamppu syttyy minäkin päivänä. Jos syttyy ja sitten kun syttyy niin kohta jo sammuu.
Tai kun syttyy muttei enää sammukaan ja naapuri käy urputtamaan niin pälkähästä pääset ainoastaan ruuvaamalla ne lamput irti.
Nih. Sellaista se meillä välillä vähän on tässä vaneritalossa missä esim. jonkun järistyksen jäljiltä on mm. yksi betoninen tukipilari kaatunut ja se on korvattu lankunpätkällä. (Otan ehkä tästä kyllä kuvan vielä)

(Ja taas syttyi joku lamppu olkkarissa vaikkei kukaan koskenut mihinkään.)

Metkaa on myös kun kesken suihkussa käymisen sulake poksahtaa ja vedentulo loppuu seinään. Sulaketauluhan on muuten talon ulkopuolella eikä sisäpuolella. Siitä sitten vaan pyyhe ympärillä, saippuat silmillä juokset fiksaamaan sitä siihen naapurin ikkunan eteen. Kannattaa myös unohtaa avaimet sisään.

(Voi myös toisinaan lukita itsensä vessaan niin ettei sieltä pääse enää ulos muuta kuin ikkunasta ryömimällä ja sahaamalla oven auki. Tarina on tosi, tämäkin)

Niin siis ei se tässä maassa niin nokon nuukaa ole. Mikään. Pääasia että tulee tehtyä, silleen leppoisasti ilman stressiä. On nää kyllä lupsakoita nää kiiwit.

 

Kävipä meillä tuossa ilmalämpöpumpun korjaajakin. 9½ tuntia se sitä siinä huolteli. Vähän kyllä kummastelin lopputulosta vaan kaipa ne tietävät mitä tekevät…?

before

Korjaa tää!

after

Nättihän siitä tuli. Tykkäättekste?

 

PS. Asbestikin on täällä näiden mielestä vähän niinkuin ihan ok materiaali. Ja ilmeisesti tällä puolen palloa ei edes kovin vaarallistakaan ole (#sarkasmi)
Ainakaan sen perusteella mitä seuraa naapuruston keskustelua siitä miten ruman asbestikaton makuuhuoneessa saisi paikattua siistimmäksi. Ihan mielenkiintoisia ehdotuksia, pilvin pimein. En ehkä kysy neuvoa.