Queen Elisabeth park

Sunnuntai. Aika perus.

_DSC6270Piti tehdä vähän yhtä ja sitten vähän toista. Lähinnä sisähommia sateen takia.
Mutta koska jälleen kerran sääennuste ei pitänyt paikkaansa (eli feidas, kuten Neiti Näsäviisas meitä kalkkiksia valisti) niin vaihdettiin suunnitemia ja lähdettiin ajelemaan ilman sen kummempaa ajatusta.

Useimmiten päädytään aina rantoja koluamaan joten ajateltiin nyt mennä poikkeuksellisesti metsään. No hyvin ajateltu mutta rannallehan sitä taas ajauduttiin. Ylläri.

Kapiti coast on meidän lemppari, rannat jatkuu kymmeniä ja kymmeniä kilometreja silmänkantamattomiin. Ja yleensä ihan autiona vaikka jokunen koiranulkoiluttaja tai ratsastaja vastaan joskus tuleekin.
Osa lapsista ei oikein käsitä mikä tässä alueessa niin kiehtoo. Yksi viettäisi mieluummin aikaansa Wellingtonissa kaupoilla luuhaten, toinen kotisohvalla maaten. Kolmas murisee ihan periaatteesta oli kyse mistä tahansa ja neljäs se aina vaan hymyilee. Koska rannalla voi yleensä nähdä koiria. Ja vaikkei näkiskään niin hymyilee se silti.

_DSC6283

_DSC6287

Tämä kuva poistettaneen piakkoin. Jos kameraprotestinen Herra B niin vaatii. Katsotaan kauan siihen meneekään.

_DSC1492_DSC6296_DSC6298_DSC6299

Ei huono.

Talvikeleiksi sää oli tosi leuto vaikkei aurinko paistanutkaan, farkut ja huppari oli todellakin liikaa. Pienin murjotti pyyhkeen puutetta ettei päässyt uimaan joten päätti sitten uhmata kylmää vettä kotioloissa. Vaikka altaan vesi on ihan yhtä viileää kuin merivesikin, ehkä siinä viidentoista paikkeilla. Ei tunnu kuopusta haittaavan.

Pikkuisella kotipihalla vaikea uskoa että eletään keskitalvea: sitruunaa puskee niin ettei tosikaan, aloet kukkii ja silmä lepää alhaalla ohilipuvia kalastusveneitä tuijotellessa. Jotenkin on vieläkin niin kovin vaikea tajuta että me nyt todellakin asutaan täällä. Pysyvästi. ❤
_DSC6319_DSC6326_DSC6331_DSC6345_DSC6372

Life is good.

Tarttis(ko) tehdä jotain?

Tarttis(ko) tehdä jotain?

 

Ei hevonkukku sentäs. Siis ihan oikeesti? Niin sitä aikuinen ihminen “ihan huomaamatta” turvotti itseään siihen malliin ettei veri enää vyötäröllä kierrä kun farkkuja yrittää kiinni saada? Ihan tosta noin vaan. MITEN?

Ai miten vai? No helposti:

“Vähän jos ottais tossa lasin vinkkuu ja kun oli niin kiirekin tänään (naapurin kanssa kahvitellessa) niin jos tilaiskin pikkasen pizzaa kokkaamisen sijaan. Ihan semmoista pientä pizzaa vaan. Ei mitään isoa. Ja ottais vaikka lasin vinkkuu. Eikun mähän otin jo äsken.  Noh, kai sitä voi toisenkin…”

Voi bärshe!!!

https://www.instagram.com/p/tSDG8uQ155/?taken-by=johannamerenheimo

Isännälle tästä avauduin. Tuijotti hetken silleen tylsistyneesti ja käski painua autotalliin. Että siellä ne läskit lähtee. Eikä vinkumalla
Ihme empatiakyvytön ihminen!

Untitled-1

Autotalli ja jonkun käsitys hauskanpidosta. Ei minun. Ja mitä tuo vihreä ämpärikin tuolla tekee? Oksennussanko? Kyllä kuntoilu on sitten hauskaa ja antoisaa.

Siinä sitä sitten autotallissa seisoin ja ihmettelin. Eikä mitään tapahtunut. Ei yhtään mitään. Edelleenkin farkut aiheuttaa lähes vyötärökuolion vetskaria sulkiessa.

Tää on niin tätä. Jos ottaisi vaikka lasin vinkkua ja menisi sohvalle suunnittelemaan. Sitä kesäkuntoproggista nääs. Onhan tässä aikaa kun on nyt talvikin vielä…
Voi elämä sentäs, eikö sitä ikinä opi?

(No ei opi, ei!)

 

 

Maistuiskos sullekin? (Koulujuttuja)

Pakkasin taas pikku pilteille mielikuvituksettomat koulueväät aamulla matkaan. Kunnon pohjois-eurooppalainen mutsihan näyttää närhen munat näille hiilarisokerimössöille ja pakkaa ekopaperiin vaan rakkaudella leivottua täysjyvää ja itseviljeltyä porkkanaa. On laskettu ravintoarvot ja vitamiinit ja tilattu pohjolasta xylitolit kyytipojaksi.
Ja kakanmarjat, ei ole.

_DSC3658

Ei. Ei näin.

Ihan kuulkaa sitä hilloleipää ja sipsii ja välipalapatukkaa sitä meilläkin rasiaan aamulla menee. Useimmiten. Koska yleinen paine. (“Ei kellään muullakaan mitään sämpylää oo” ja sitten ne tuodaan takaisin koskemattomana ja nälkäkiukkuisena kotiin) Ja yleinen laiskuus.
Että syökää vaan sitä kylmää pizzaa ja nutellaa suoraan purkista lounaaksi, Syökää! Niin että napa paukkuu.

_DSC3657

Kai sitä kekseilläkin elää. Päärynä vaan hämäykseksi.

On toki nuilla pienemmillä mukuloilla koulun pihalla oma kasvimaa mistä saa käydä napsimassa lehtivihreetä suuhunsa jos huvittaa. Oletan kyllä että eipä pahemmin huvita, sen verran runsaana se yhä vaan näyttää kukoistavan. Taitaa lapsosia enemmän houkutella koulun pihalla myytävät mehujäät ja viikottaiset hodarit ketsuppeineen kuin muurahaisten valtaamat pinaatit ja tomaatit.

Puutarhassa on kyllä pinempien luokat käyneet ahkerasti tutkimusretkellä.
Nyt kauden aiheena ötökät.
Aika huikeen monipuolisesti ovat asiaan perehtyneet: oman puutarhan muurahaistarjonnan lisäksi kouluretkeä Wellingtoniin ötökkälabraan, tutustumista mehiläistenhoitoon pukuineen kaikkineen, tehty matokompostoria ja nyt sitten loppuhuipentumana – opettajan tarjoama ötökkälounas!
Kuivattuja toukkia ja sirkkoja, suklaapäällysteillä ja ilman. Osalle kuulema oli maistunut oikein hyvin, saatan hieman epäillä että oma lapsoseni ei lukeudu kyseiseen kastiin. Saattaa myös olla että en aio itse kokkailla samaa, opettajan jakamista resepteistä huolimatta.

Mites olis? Maitosuklaaskorpionit? Tai heinäsirkkaspaghetti? En ole ihan varma menikö mulla just ruokahalu vai tilaisinko pizzan. VEGEpizzan.

Untitled-1

Että eikun tilaamaan: crawlers.co.nz

 

_DSC6226

(Kuvan hämishän ei millään tavalla liity asiaan. Pitänee viedä se kuitenkin pihalle, on roikkunut vessan nurkassa kuitenkin jo kaksi kuukautta. Saattaa silläkin olla jo ehkä vähän nälkä)

 

Sytyttääkö?

Tiiättekö (taas toi “tiiättekö”) ne talot kun on joskus tehty kaikki vähän sinnepäin eikä kukaan ymmärrä että millä ihmeen logiikalla. Eikä ketään kyllä kiinnostakaan. Suomessa oltais oltu jo käräjillä ja hannukarpossa alta aikayksikön. Vaan täällä se niin nokonnuukaa oo. Kunhan vähän sinnepäin…

Kun et koskaan tiedä mistä katkaisijasta mikäkin lamppu syttyy minäkin päivänä. Jos syttyy ja sitten kun syttyy niin kohta jo sammuu.
Tai kun syttyy muttei enää sammukaan ja naapuri käy urputtamaan niin pälkähästä pääset ainoastaan ruuvaamalla ne lamput irti.
Nih. Sellaista se meillä välillä vähän on tässä vaneritalossa missä esim. jonkun järistyksen jäljiltä on mm. yksi betoninen tukipilari kaatunut ja se on korvattu lankunpätkällä. (Otan ehkä tästä kyllä kuvan vielä)

(Ja taas syttyi joku lamppu olkkarissa vaikkei kukaan koskenut mihinkään.)

Metkaa on myös kun kesken suihkussa käymisen sulake poksahtaa ja vedentulo loppuu seinään. Sulaketauluhan on muuten talon ulkopuolella eikä sisäpuolella. Siitä sitten vaan pyyhe ympärillä, saippuat silmillä juokset fiksaamaan sitä siihen naapurin ikkunan eteen. Kannattaa myös unohtaa avaimet sisään.

(Voi myös toisinaan lukita itsensä vessaan niin ettei sieltä pääse enää ulos muuta kuin ikkunasta ryömimällä ja sahaamalla oven auki. Tarina on tosi, tämäkin)

Niin siis ei se tässä maassa niin nokon nuukaa ole. Mikään. Pääasia että tulee tehtyä, silleen leppoisasti ilman stressiä. On nää kyllä lupsakoita nää kiiwit.

 

Kävipä meillä tuossa ilmalämpöpumpun korjaajakin. 9½ tuntia se sitä siinä huolteli. Vähän kyllä kummastelin lopputulosta vaan kaipa ne tietävät mitä tekevät…?

before

Korjaa tää!

after

Nättihän siitä tuli. Tykkäättekste?

 

PS. Asbestikin on täällä näiden mielestä vähän niinkuin ihan ok materiaali. Ja ilmeisesti tällä puolen palloa ei edes kovin vaarallistakaan ole (#sarkasmi)
Ainakaan sen perusteella mitä seuraa naapuruston keskustelua siitä miten ruman asbestikaton makuuhuoneessa saisi paikattua siistimmäksi. Ihan mielenkiintoisia ehdotuksia, pilvin pimein. En ehkä kysy neuvoa.