Kunhan vaan jouteillaan

Pitäisi kai alkaa oppia siihen että sää vaihtuu täällä yhtä nopsaan kuin naisihmisen mieli. Eikä sitä(kään) voi oikein ennustaa: piti sataa mutta tulikin t-paitakelit. Ja piti paistaa mutta pistikin sataen kuin esterin persiistä. Ihan siis kuin ne jotkut tuulella käyvät naiset, koskaan et tiedä millä tuulella tänään mennään. Tai niin ne jotkut väittävät.
_DSC6469

Piti mennä pingviineitä bongaamaan mutta koska sää lupas sitä Esteriä niin peruttiin suunnitelmat. Ja satoiko? No tietenkään ei.

Ajeltiin sitten huviksemme  uusia teitä pitkin poikin. Wainuomatan joen suulle baring headin majakalle päädyttiin.
Suora näkyvyys eteläsaaren lumihuippuisille vuorille, lampaat tallusteli rannassa meidän ja muutaman kalastajan kanssa. Olipa yksi päkäpää tallustellut vähän liiankin reteesti ja jokeen pudota putkahtannut raasuparka ja sinne jäänyt. Ei tehnyt mieli jäädä siihen ongelle.

_DSC6428_DSC6448_DSC6480_DSC6488

Poimittiin kahvit ja jätskit sympaattisesta dairysta sympaattiselta (ja vähän turhankin puheliaalta) rouvalta ja napattiin kotimatkalla taas ne pahanmakuiset vitosen pizzat. Miksi??? En ymmärrä, en…

_DSC6489_DSC6503_DSC6521_DSC6538

Ja sitten tuli seuraava viikonloppu.
Piti sataa, peruttiin suunnitelmat, ei tietenkään satanut.

_DSC6549_DSC6558_DSC6565

Ajettiin Paraparaumu beachin torille hakemaan vihannekset ja mausteet, käytiin rannalla tuulettamassa paljaita varpaita (pitää muuten ryhdistäytyä ja lakata varpaankynnet), haettiin kahvit ja ajettiin Waikanae beachille nauttimaan auringosta, kaivelemaan joenuomaa ja keräämään simpukoita ennen kuin palattaisiin kotiterdelle grillailemaan ja imemään lisää aurinkoa.

_DSC6566_DSC6573_DSC6579_DSC6601

Terkkuja muuten Esteriltä – ei sitten tarvinnutkaan kaatosateessa grillata, ens viikonloppuna uus yritys?

_DSC6621

 

Advertisements

Staglands

_DSC4587Käytiin tuossa taannoin tuttavien kanssa Staglandsin eläinpuistossa pyörähtämässä. On siinä ohiajaessa aiemminkin kahville pysähdytty muttei olla nähty tarpeelliseksi maksaa riistohintaa jonkun possunpotkan ja sorsan tuijottamisesta. Ollaan niitä katseltu ihan riittävästi jo Suomessa landella asuessa.
No oltiinpas taas vähän lyhytnäköisiä.

Lapsilla oli parin viikon syysloma ja isäntä karkas aamuisin normaalia aiemmin duuniin. Oli muka jotain kiireitä. Muka ja muka. Jaksanut vaan sitä MINUN marinaa kuunnella siitä miten lapset tappelee, milloin mistäkin.

Tuttavarouvat siis pelasti ja ehdotti possuntutkimusmatkaa Staglandsiin. Pari nuorinta kersaa matkaan ja evvvk*-teinit sai jäädä kotiin kattoon syljeskelemään. Eivät kuulema halunneet haistella possuja. Tilanne siis win-win.
(*ei vattu vois vähempää jne)
_DSC4524

Mutta niin sitä taas keski-ikäinen naisihminen hämmästyy ja vetää sanansa takaisin.
No sisäänpääsy aika kiskurihintainen. Eikä mikään once in a lifetime-elämys. Mutta haloo! Oliko kuitenkin aika sympaattinen ja jopa lumoava paikka? No oli.

Se, mitä kummastelin jo aiemmissakin paikoissa, niin täälläKIN elukat kulkee vapaana vastaan. Keat varastavat kahvikupitkin kädestä jos et tarkkana kuin porkkana ole.
Emut photobombaa, vuohet puree pyllystä ja ihanan pienet kunekune-possunpenikat tekisi mieli sujauttaa reppuun ja salakuljettaa kotio tuhisemaan.
_DSC4501

Ja ne maisemat. Kuin taikametsästä!

_DSC4550

Ainoa mitä harmittelen on tämä kuuden kuukauden “kuvauskielto” mihin olen suostunut. Saan siis räpsiä turisiräpsyjä ilman sen kummempia venklaamisia. Mutta niiiiiiin kovin tekisi mieli päästä tänne kuvaamaan kunnolla. Pieni, tuhiseva kunekunekin voisi olla siinä samalla kainalossa. Nyt ei oikein miljööt pääse oikeuksiin näillä sunnuntairäpsyillä, mutta eiköhän piakkoin suunnata tuonne uudestaan, koko perhe. Ne evvvk-teinit pakotettuina myös.
_DSC4472

-Mitkä vaatteet mä laitan päälle?
-Ihan sama!
…….??????………

_DSC4644_DSC4636_DSC4615_DSC4608_DSC4690

 

Nga Manu

Kiwilintu, kiwilintu, kiwilintu. Tahtoo nähdä kiwilinnun. KIWILINTU!

Ja sitten sitä pakataan kersat autoon, hellepäivänä. Agendana Nga Manu Nature Reserve ja toiveena nähdä tuo pitkänokkainen pulu. Ja kuopuksen fanittamasta tuatara. Me aikuiset taas haluaisimme tutustua enemmän paikalliseen kasvistoon mutta tietäähän tuon että ajatus on täysin tuhoontuomittu. Neljän kakaran kera ei tarvitse olla selvännäkijä että muutamassa tunnissa on jo otsasuoni piukkana ja ensimmäiset riitelijät pistetty jäähylle.

Ja niinhän se vähän menikin. Ankeriaita ei sitten kukaan halunnutkaan ruokkia, opastetulle kiertokäynnille ei jaksanut lähteä, pullasorsia sen sijaan olisi haluttu syöttää koko loppuvuoden viikkorahojen edestä. Tosi eksoottista.

Biitsille tuntui olevan kovin kiire, vähän itse kullakin. Sen verran vilpoisia sadepäiviä tässä ruudun läpi tuijoteltu joten ihan parkumatta lähdettiin rantahiekalle istuskelemaan. Uusitaan Nga Manussa käynti paremmalla ajalla. Ehkä ilman lapsia.

(Ja onnistuttiinhan näkemään vilaukselta tuo legendaarinen kiwi, nocturnal-talossa. Aikamoinen hannuhanhi saisi olla jotta sellaisen onnistuisi ihan luonnosta yöllä bongaamaan)

NgaManu_19.2 (1)NgaManu_19.2 (2)NgaManu_19.2 (5)NgaManu_19.2 (6)NgaManu_19.2 (8)NgaManu_19.2 (10)NgaManu_19.2 (13)NgaManu_19.2 (14)NgaManu_19.2 (16)NgaManu_19.2 (17)NgaManu_19.2 (18)NgaManu_19.2 (19)NgaManu_19.2 (22)NgaManu_19.2 (24)NgaManu_19.2 (28)NgaManu_19.2 (29)

Rantsuelämää

Tiiättekö! Ei ihan kauhiasti stressaa ettei ole asuntoo. Tai että ollaan tuppukylässä. Tai että säät on vähän mitä sattuu. (Ihan kuin Suomen kesä)
Katsokaas kun on vähän rantaa.

Pennut vaan valittaa. Kun ei oo wiffii eikä taivaskanavii. Eikä ees ostarii. Pelkkää hiekkaa ja simpukkaa. Kiittämättömät retaleet.

Turvat umpeen ja tossua toisen eteen, askelmittari kiittää! Niin lottovoittajafiilis!
_DSC1560Waikanae_11.2 (11)Waikanae_11.2 (29)Waikanae_20.2 (2)Waikanae_20.2 (3)Waikanae_20.2 (7)WaikanaeBeach30.1 (6)WaikanaeBeach30.1 (7)

Majoituksessa, majoituksesta, majoitukseen. Majoituksessa, majoituksesta…

“Ennen helmikuun alkua olisi hyvä aika tulla. Koska koulut alkaa ja kaikki.”

Toki. Olishan se. Kaikkien muidenkin mielestä. Toki olisi ehkä hitusen helpompaa jos olisi joku paikka valmiina mihin tulla.

Koska itse muutto tuli eteen aikalailla vauhdikkaasti ja Suomen päässä kaikki oli silkkaa kaaosta niin sitä asunnon puutetta ei jaksanut stressata yhtään ennen lähtöä. Eikä kyllä jaksa nytkään.
Hyvin nopeasti selvisi miten vaikea on löytää tähän vuodenaikaan minkään tasoista majoitusta (näin isolle revohkalle varsinkin.) Mistään.  Muuta kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja niissä muutaman yön vaihtoehdoissa ei kyllä ollut varaa asettaa minkäänlaisia vaatimuksia sijainnille tai laadulle.
Koska lomasesonki. Ja yliopistot.

Ja kun vihdoin ja viimein saat buukattua sen ainoan, superkalliin, liian pienen ja liian kaukana sijaitsevan luukun jostain bookabatchilta tai bachcarelta ja mitänäitänytolikaan ja huokaat helpotuksesta että ainakin seuraavaksi päiväksi on yösija olemassa, niin eikö tulekin buukkaus bumerangina takaisin ettei kämppä olekaan enää vapaana ja maksu palautetaan. Tätä pelleilyä testailtu nyt jokusen kerran tässä.
Että tehkäähän tilaa opossumit, saattaahan se olla että pian nähdään. Jossain palmun alla yöpuulta.

Huumorilla on kyllä (toistaiseksi) menty eikä niin nokonnuukaa ole missä sitä yönsä viettää, mutta vähän toki mietityttää kauanko lapsilla se huumori kestää. Toisaalta mitä pidempään saavat asunnottomuuden takia lykätä kouluun menoa niin ei näköjään tunnu haittaavan yhtään.

Majoituksia on nyt ollut vähän laidasta laitaan. Hotellia toki toivotaan mutta täysin mahdoton skenaario näyttää olevan tähän vuodenaikaan. Ensimmäiset yöt vietettiin Wellingtonin laidalla Mätämotellissa. (En muista mikä se nimi oli mutta mätämotelliksi me sitä kutsutaan. Ihan syystäkin.)
On yövytty leirintäalueella ja mummonmökissä (tai kuten meidän perhe sen uudelleen nimesi: “kuolleen mummon mökissä.”) Kaupunkiasunnossa ja kesämökeissä….. Ei mitään extremeä, ihan sellaista perustylsää ja mielikuvituksetonta mistä ei saa mitään mediaseksikkäitä tekstejäkään aikaiseksi.

Kantapään kautta on myös opittu että majoituksissa mainittu “keittiö” ei välttämättä ole keittiötä nähnytkään vaan pizzahutit ja mäkkärit alkoi olla jokapäiväistä rutiinia. Positiivista asiassa se että jälkikasvu ei haluakaan enää nähdä pikaruokaa, loppuipa ruikuttaminen kertaheitolla. Kerrankin ovat samaa mieltä edes yhdestä asiasta.

Osa asunnoista on ollut oikein siistejä ja osassa taas on ollut naurussa pitelemistä. Vaan kyllähän tämä perus hotellimatkailun voittaa – ompahan päästy näkemään vähän yhtä sun toista. Katsotaan vaan kuinka pitkään jaksaa naurattaa.

(Kuvia tulossa jälkikäteen tähän liitteeksi. Jahka kovalevyn virtajohto joskus löytyy tuolta auton nyssäkkähelvetistä)

 

 

Ensivaikutelmia

Ei huono. Näin niinkuin ensimmäisten päivien kokemuksella. Kuvat puhukoot puolestaan, ei tässä sanoja tarvita.

16179530_10155000111657220_6464316176164157268_o

_DSC1347

_DSC1346

_DSC1314

16252272_10154995091977220_3854233801281005453_o

16402764_10155000524052220_5215296586059865835_o

16586927_10155031272107220_5141361492196166478_o

16487498_10155031128207220_4765034999427414501_o