Että hyvää joulua vaan?

Että hyvää joulua vaan?

No hyvinhän tää sujuu. Bloggaaminen.
Eräs tuttava – joka on tajunnut olla liittymättä facebookiin eikä näin ollen näe meidän perheen jokapäiväisiä jonninjoutavuuksia – tuossa ihmetteli että missähän vika kun ei näe meidän kuulumisia blogista marraskuun jälkeen.
Niin, missähän lie vika….

Että joulukin tuli ja meni. Samoin kesäloma (puoli vuotta sitten), syksy, systerikin tuli. Ja meni. Ja tuli myös muutama hermoromahdus ja elopainokilo lisää ruhoon. Eli ihan perus.

Mutta nyt kun on keskitalvi kylmimmillään ja jotkut anniskeluravintelit näyttää mainostavan keskitalven joulubileitä keskellä kesä-heinäkuuta niin heitetään meidän puolen vuoden takaiset kesäjoulukuulumiset myös kehiin. Että pysyy tuttavat edes jotenkin kartalla. Itse en enää pysy.

Kuusi.
Jouluna kuulema pitää olla kuusi.

Kuusesta tuli hieman päänvaivaa. Kaikille olisi kelvannut joulupalmu. Kukkaro kuitenkin sanoi kirpeästi ei kiitos. Ja vaikken mikään jouluihminen olekaan niin muovikuusi on ihan ehdoton ei.
Isäntä (ja taas se kukkaro) sanoi taas jyrkän ein elävälle joulumännylle. (Kuusia kun täällä ei ole) Ja olisihan se ollut ihan hukkaan heitettyä ropoa kun hellelukemat oli paukkuneet jo toista kuukautta putkeen ja eihän täällä nämä paikalliset kuuselle (männylle) mitään vettä laita. Kuiviltaan vaan naulataan kiinni lattiaan (ihan oikeasti tuttava naulaa. NAULAA(!) puunsa olkkarin lattiaan kiinni. Normaaleilla ihmisillä, ainakin useimmilla, on toki se puulle tarkoitettu jalusta käytössä)
Joten tiukan väännön jälkeen alistuin ja tupaan tunkeutui kuitenkin se helevetin ruma ja halpa muovikuusi. Haisikin pahalle.
Mutta koristeissa pidin pääni: pallojen ja hilavitkuttumien sijaan iskettiin oksille rannalta kasa simpukoita, esikoisen vastusteluista huolimatta. Ehkä ens jouluna sitten jotain muuta, lupailin. (Lupauksethan on tehty rikottaviksi)

_DSC3163_DSC3120_2

Eka joulu upside down. Eli kesä. Vähän pihalla oltiin että mitä tehtäis, miten tehtäis, vietettäiskö aattona vaiko joulupäivänä? Mitä syötäis, mikä on Christmas crackers? Miten saada joulufiilis (Lapsille. Minen tartte enkä kaipaa) kun täällä kaupat on rallattanut joululauluja ja tonttukrääsää surffilautoineen elokuusta saakka kyllästymiseen saakka?

Se oli varmaa että rantsuun mennään. Jos sää sallii.

Satoi muuten vettä ja oli kylmää kuin lähikalakaupan kylmäaltaassa. Ei menty.

Jouluaatto (2)

Aattona ei sentään satanut. Mutta sen suunnitellun ‘grillaan itseni rusinaksi rantsussa-suunnitelman’ sijaan tyydyttiin ihan vaan lähinurkkien lyhyeen happihyppelyyn.

Joulun päivät lähinnä siis pideltiin sadetta sisällä, homehduttiin sohvalla leffoja katsellen, syljeskeltiin kattoon ja kuunneltiin muutaman pennun marinaa puuttuvasta joulufiiliksestä vaikka ahkerana emäntänä tekaisinkin nuille joulutortut ja riisipuurot (Ihme valitusta kun eihän tämä eronnut Suomen jouluista mitenkään muuten kuin lumen ja pakkasen puutteesta)

Joulunalus ja kesä noin niinkuin muuten oli aikas jees.
Aurinko paahtoi, meri oli ihan linnunmaitoa (en kylläkään ole vieläkään heittänyt talviturkkia), pilviä ei näkynyt pariin kuukauteen ja kylässä vallitsi vedenkäyttökielto kuivuuden takia. Mutta hittojako sillä vedellä muutenkaan kun rannassa makoilee päivät pitkät?

Pikkulikkojen koulupäivät oli suorastaan juhlaa kun harva se päivä oltiin luokkien kanssa milloin surffaamassa, milloin golffaamassa. Välillä käytiin koulun purjehduskurssilla ja pienempien kanssa harjoiteltiin rannassa vesipelastustaitoja. Ja sitten jotkut ihmettelee miksi viitsin roikkua vapaaehtoisena valvojana luokkien mukana. Ihme tosiaan. Hurjan kurjaa myöskin se että koulu sijaitsee rannan tuntumassa.

Oli koulussa gaalaa, oli joulukonserttia paahteessa tonttulakit päässä. Kyl mää niin vaan kovin näistä joululämpötiloista tykkään Suomen pimeyden, kylmyyden ja tiskirättiräntäkelien sijaan.

_DSC2994_DSC3071_DSC3518_DSC2556_DSC2715Että kyllä täällä tämä koulunkäynti on ihan ookoo hommaa. En vaihtaisi takas entiseen. Eikä varsinkaan kakarat.

Joulukuussa kävi myös vieraita. Ollaan oltu alusta alkaen asennoiduttu siihen että ei tänne maailman kaukaisimpaan kolkkaan ikinä kukaan suomea puhuva meille rantaudu.
Joskus sata vuotta sitten kävi studiolla perhe, joka ihan heittämällä meni kärkikastiin asiakkaissani. Sannan perhe on asunut vuosia ulkomailla, ensin Prahassa ja nyt viimeiset neljä-viisi vuotta Shanghaissa. Ja kun tyypit päätti tehdä joululomareissun tänne Uuteen-Seelantiin niin tokihan me tärskättiin. Roudasin raasut rantaan kameran kanssa mikä oli vähän virhe – ei sitä enää huomioi että nämä meidän alueen normaalit tuulet ei välttämättä olekaan ihan normisettiä muissa kaupungeissa (saatika maissa) asuville joten kameran edessä oli vähän haastavaa olla. (Sorry Sanna, mun olis pitänyt viedä teidät jonnekin pusikkoon tuulen- ja auringonsuojaan sen sijaan 😉 )

Heti perään maailmaa kiertämässä olleva kolleega piipahti vaimonsa kanssa kahvilla ja haastatteli Valovuodon podcastiinkin siinä samalla. Tapasin myös Hannelen ja Folkersin Wellyssa kahvilla kun olivat vaeltamassa Uutta-Seelantia päästä päähän. (Hullut!) Ja sitten tietty iki-ihana Emilia.

Ja kaikista suurin pläjäys oli kun systeri ilmestyi tupaan. Mutta se on jo niin pitkä stoori ettei siihen enää yks postaus riitäkään. Siitä joskus tuonnempana – tapani mukaan ehkä sitten ens jouluna?

Että onhan tässä ollut ihan vilskettä. Vuodenvaihteessa.

Mutta kun kerta aina olen näissä(kin) asioissa auttamattomasti myöhässä niin pelataanpa nyt kerrankin varman päälle:

_DSC2852

Että hyvää joulua vaan itse kullekin!
Siis sitä tulevaa joulua 2018!

Linkit:
Sannan blogi ja Uuden-Seelannin visiitti
Matkustamo
Hannelen ja Folkersin vaellus
Emilia – Sisu not Silence

 

 

Advertisements

Ooo, sain haasteen!

No vihreän saaren emäntähän se otti ja haasteella nakkasi. Kiitos Riikka!

Kun ei tässä vielä sen pahempia kiireitäkään ole itselle saanut kasattua niin tartutaanpas haasteeseen ja pistetään se sitten etiäpäin muillekin. Käykääs lukemassa haastaja-Riikan omat pohdinnat Irlannista käsin täältä!
(Aika samansuuntaisia ajatuksia kuin minullakin – ja yhtäläisyyksiä näyttää olevan Irlannin maisemissakin näihin meikäläisten hoodeihin.)
liebster award
Että tästäpä lähtee:

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ihmiset!
Ihmiset, ihmiset ja ihmiset! Ja onhan tämä käsittämättömän upea luonto erikoisine eläimistöineen aikamoista plussaa.

_DSC5927

2. Entä ikävintä?

Jätehuolto – siis sen puute. Onneksi ei missään nimessä sieltä pahimmasta päästä mitä moniin maihin tulee, muttei Uusi-Seelanti myöskään mikään edelläkävijä ole. Kun on tottunut kierrätykseen ja ekologisiin valintoihin niin valitettavasti täällä tullaan vielä pitkälti jälkijunassa. Tuntuu että sana kierrätys on täällä pelkkää silmänlumetta.
Toinen ikävä asia on asumisen järjetön kalleus. Kaikki muukin on kallista, osittain jopa paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mutta vuokrat ja asuntojen hinnat on jotain aivan pöyristyttäviä. Etenkin laatuunsa nähden.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Melkeinpä ihan mihin tahansa 🙂
Meillä ei lapset ole vielä kertaakaan päässeet matkustamaan minnekään lomalle (Tallinnan ja Tukholman päiväristeilyä lukuunottamatta) joten mikä tahansa kohde kävisi. Ehkä joku löhöloma tropiikissa olisi aika unelmien täyttymys tälle älämölölaumalle.
Toisaalta taas Amerikassa on niin paljon tuttuja ihmisiä joiden haluaisimme näkevän koko perheelle että sekin olisi tosi passeli kohde.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Venetsiaan. Aina vaan Venetsiaan. Yleensä haluaisin koluta mahdollisimman paljon uusia maisemia mutta Venetsia vaan kummasti vetää aina puoleensa.
Ja toki tuo edellisessä mainitsemani Yhdysvallat, lähinnä ihmissuhteiden takia.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

En mitään. Kaikkeahan voi tehdä itse. Paitsi Saarioisen maksalaatikkoa 😀 (mutten sitäkään kyllä kaipaa)
Netistähän saisi tilattua yhtä sun toista jos haluaa. Ainakaan näin puolen vuoden perusteella ei tee mieli tilata vielä yhtään mitään, voi olla että ehkä joskus sitten.
Ehkä tulevaisuudessa saattaisin joskus kaivata vaikka oikeita mustikoita leipomisiin mutten nyt senkään perään itkemään alkaisi.

(Tämän kysymyksen vaihdan seuraaville siten että mitä ruokaa nykyisestä asuinmaastasi tulisit eniten kaipaamaan jos muuttaisit sieltä pois)

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

 

En. En ainakaan vapaaehtoisesti.

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

 

Puolen vuoden asumisella en vielä osaa sanoa. Täkäläinen maorikulttuuri kiehtoo ja juuri vietettiin matarikia, maorien uutta vuotta. Toistaiseksi meidän huushollin lapset odottavat innolla joulua, se tulee olemaan niin erilaista kuin aiemmin.

 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

 

En oikein osaa ajatella että mikään olisi ollut vaikeaa. Korkeintaan haastavaa se, että ei ollut mahdollista tutustua erilaisiin asuinalueisiin vaan piti tarttua ensimmäiseen tarjottuun asuntoon lähes sokkona. Nyt tietysti jatkon kannalta haastavaa jos haluammekin asumaan johonkin toisaalle, lapsia kun ei viitsisi vaihdattaa koulusta toiseen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

 

Todellakin. Lähes missä tahansa missä on kohtuullisen turvallista asua lasten kanssa. Ja lämpö olisi plussaa 😉

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

 

Ehkä se, kun muutama päivä ennen joulua seisoi maistraatissa paksu paperinippu kädessä hakemassa notaarin leimoja viisumihakemuksia varten. Sitä oli vähän silleen rinta rottingilla että juu, ihan sinne seelantiinhan me 🙂

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Voi olla että vuodenvaihteeseen tulee pakkoreissu lentää Ausseihin uusimaan lasten passeja. Toivomme löytävämme tähän jonkun porsaanreiän ja säästettäisiin sitten rahat ihan oikeaan lomamatkaan. Ei sillä etteikö olisi mahtavaa päästä käymään Australiassa mutta se rahamäärä mikä tällä laumalla sinne uppoaa jonkun paperin perässä juoksemiseen… sillä makaisi jo viikon reporankana palmusaarella 😉

 

Heitän haasteen seuraaville kanssabloggaajille pienin muutoksin:

5. Mitä ruokaa jäisit kaipaamaan jos muuttaisit pois nykyisestä asuinmaastasi.

11. Jos tekisit nyt muuttoa muille maille niin tekisitkö jotain toisin kuin aiemmin muuttaessasi?

 

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat on jo varmaan haastettu.
Jos ei olisi, niin haastaisin esimerkiksi Anun Hawaijilta, Heidin Thaikuista, Sannan Kiinasta, Pekingin Terjan sekä Minnan jenkeistä.
ja ihan kaikki halukkaat. (Mulla on tylsää, antakaa mulle luettavaa 😉 )

lieebster

Ostoskoristalkkari

Täytynee ehkä siirtyä nettitilaukseen mitä ruokakaupassa asiointiin tulee.

Käytiin siis ruokakaupassa ja vain yksi lapsista oli kyydissä.
Lastattiin siinä sitten viikonlopun safkoja kinderiin. Siis huom!  V i i k o n l o p u n . Ei maailmanlopun. Ja sen tuhannen sokerihumalakarkkipussia ja sipsipussia koska lapsella on huomenna synttäribileet. Taisi siinä olla yksi appelsiinikin.

Viereisen auton kuski siinä hiljalleen tuijotteli lastausta, ehkä vähän pyöritteli silmämuniaankin. Huikkasi sitten iloisesti että miten pitkälle oikein ollaan matkustamassa noilla ruokamäärillä.

Minä:
“No kuule ihan vaan kotiin tässä matkustetaan. Ihan tohon naapuriin.”
(No okei, on meillä huomenna lapsella synttärikutsut kyllä. Ei me muuten tätä määrää sokeria hillottais. (Eipä!))

Tyyppi:
“Synttärit. Kauheita. Onneksi teillä on vaan yksi lapsi. (ja nyökkää autossa istuvaa synttärisankaria kohti) Koska yksikin synttärijuhla on liikaa”

Minä:
“Meillä on neljä lasta.”

Tyyppi:
(On hetken aikaa hyvin hiljaa… )
“Otan osaa. Oletteko ihan varmoja ettette tarvitse enempää? (Ja nyökkää viinipulloja kohti) I would! “

Nää täkäläiset on ihan hyviä tyyppejä.

Lähtö

Helsinki – Shanghai -Auckland -Wellington.
17000km ja noin 34h lentoja vaihtoineen. Matkaan lähtee neljä alaikäistä ja kaksi vähän vanhempaa, kuusi matkalaukkua, kuusi viisumia ja kameralaukku. Eikä juurikaan muuta.
Edessä uusi maa, uusi elämä ja neljälle lapselle uusi kieli!
Tästä se lähtee!