Ooo, sain haasteen!

No vihreän saaren emäntähän se otti ja haasteella nakkasi. Kiitos Riikka!

Kun ei tässä vielä sen pahempia kiireitäkään ole itselle saanut kasattua niin tartutaanpas haasteeseen ja pistetään se sitten etiäpäin muillekin. Käykääs lukemassa haastaja-Riikan omat pohdinnat Irlannista käsin täältä!
(Aika samansuuntaisia ajatuksia kuin minullakin – ja yhtäläisyyksiä näyttää olevan Irlannin maisemissakin näihin meikäläisten hoodeihin.)
liebster award
Että tästäpä lähtee:

 

1. Mikä on parasta tämänhetkisessä asuinmaassasi?

Ihmiset!
Ihmiset, ihmiset ja ihmiset! Ja onhan tämä käsittämättömän upea luonto erikoisine eläimistöineen aikamoista plussaa.

_DSC5927

2. Entä ikävintä?

Jätehuolto – siis sen puute. Onneksi ei missään nimessä sieltä pahimmasta päästä mitä moniin maihin tulee, muttei Uusi-Seelanti myöskään mikään edelläkävijä ole. Kun on tottunut kierrätykseen ja ekologisiin valintoihin niin valitettavasti täällä tullaan vielä pitkälti jälkijunassa. Tuntuu että sana kierrätys on täällä pelkkää silmänlumetta.
Toinen ikävä asia on asumisen järjetön kalleus. Kaikki muukin on kallista, osittain jopa paljon kalliimpaa kuin Suomessa, mutta vuokrat ja asuntojen hinnat on jotain aivan pöyristyttäviä. Etenkin laatuunsa nähden.

3. Jos saisit matkustaa mihin tahansa maahan kahdeksi viikoksi ilmaiseksi, mihin matkaisit?
Melkeinpä ihan mihin tahansa 🙂
Meillä ei lapset ole vielä kertaakaan päässeet matkustamaan minnekään lomalle (Tallinnan ja Tukholman päiväristeilyä lukuunottamatta) joten mikä tahansa kohde kävisi. Ehkä joku löhöloma tropiikissa olisi aika unelmien täyttymys tälle älämölölaumalle.
Toisaalta taas Amerikassa on niin paljon tuttuja ihmisiä joiden haluaisimme näkevän koko perheelle että sekin olisi tosi passeli kohde.

4. Mihin kohteeseen matkustaisit uudestaan?

Venetsiaan. Aina vaan Venetsiaan. Yleensä haluaisin koluta mahdollisimman paljon uusia maisemia mutta Venetsia vaan kummasti vetää aina puoleensa.
Ja toki tuo edellisessä mainitsemani Yhdysvallat, lähinnä ihmissuhteiden takia.

 

5. Mitä suomalaista ruokaa kaipaat eniten ulkomailla?

En mitään. Kaikkeahan voi tehdä itse. Paitsi Saarioisen maksalaatikkoa 😀 (mutten sitäkään kyllä kaipaa)
Netistähän saisi tilattua yhtä sun toista jos haluaa. Ainakaan näin puolen vuoden perusteella ei tee mieli tilata vielä yhtään mitään, voi olla että ehkä joskus sitten.
Ehkä tulevaisuudessa saattaisin joskus kaivata vaikka oikeita mustikoita leipomisiin mutten nyt senkään perään itkemään alkaisi.

(Tämän kysymyksen vaihdan seuraaville siten että mitä ruokaa nykyisestä asuinmaastasi tulisit eniten kaipaamaan jos muuttaisit sieltä pois)

 

6. Uskotko muuttavasi joskus takaisin Suomeen?

 

En. En ainakaan vapaaehtoisesti.

 

7. Mikä on asuinmaasi hauskin/mielenkiintoisin juhlapyhä?

 

Puolen vuoden asumisella en vielä osaa sanoa. Täkäläinen maorikulttuuri kiehtoo ja juuri vietettiin matarikia, maorien uutta vuotta. Toistaiseksi meidän huushollin lapset odottavat innolla joulua, se tulee olemaan niin erilaista kuin aiemmin.

 

8. Mikä oli vaikeinta ulkomaille muutossa?

 

En oikein osaa ajatella että mikään olisi ollut vaikeaa. Korkeintaan haastavaa se, että ei ollut mahdollista tutustua erilaisiin asuinalueisiin vaan piti tarttua ensimmäiseen tarjottuun asuntoon lähes sokkona. Nyt tietysti jatkon kannalta haastavaa jos haluammekin asumaan johonkin toisaalle, lapsia kun ei viitsisi vaihdattaa koulusta toiseen.

9. Voisitko kuvitella asuvasi jossain muussa maassa kuin Suomessa tai tämänhetkisessä asuinmaassasi?

 

Todellakin. Lähes missä tahansa missä on kohtuullisen turvallista asua lasten kanssa. Ja lämpö olisi plussaa 😉

10. Mikä oli vuoden 2016 mieleenjäävin hetki?

 

Ehkä se, kun muutama päivä ennen joulua seisoi maistraatissa paksu paperinippu kädessä hakemassa notaarin leimoja viisumihakemuksia varten. Sitä oli vähän silleen rinta rottingilla että juu, ihan sinne seelantiinhan me 🙂

11. Aiotko matkustaa jonnekin tänä vuonna? Minne?

Voi olla että vuodenvaihteeseen tulee pakkoreissu lentää Ausseihin uusimaan lasten passeja. Toivomme löytävämme tähän jonkun porsaanreiän ja säästettäisiin sitten rahat ihan oikeaan lomamatkaan. Ei sillä etteikö olisi mahtavaa päästä käymään Australiassa mutta se rahamäärä mikä tällä laumalla sinne uppoaa jonkun paperin perässä juoksemiseen… sillä makaisi jo viikon reporankana palmusaarella 😉

 

Heitän haasteen seuraaville kanssabloggaajille pienin muutoksin:

5. Mitä ruokaa jäisit kaipaamaan jos muuttaisit pois nykyisestä asuinmaastasi.

11. Jos tekisit nyt muuttoa muille maille niin tekisitkö jotain toisin kuin aiemmin muuttaessasi?

 

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat on jo varmaan haastettu.
Jos ei olisi, niin haastaisin esimerkiksi Anun Hawaijilta, Heidin Thaikuista, Sannan Kiinasta, Pekingin Terjan sekä Minnan jenkeistä.
ja ihan kaikki halukkaat. (Mulla on tylsää, antakaa mulle luettavaa 😉 )

lieebster

Ostoskoristalkkari

Täytynee ehkä siirtyä nettitilaukseen mitä ruokakaupassa asiointiin tulee.

Käytiin siis ruokakaupassa ja vain yksi lapsista oli kyydissä.
Lastattiin siinä sitten viikonlopun safkoja kinderiin. Siis huom!  V i i k o n l o p u n . Ei maailmanlopun. Ja sen tuhannen sokerihumalakarkkipussia ja sipsipussia koska lapsella on huomenna synttäribileet. Taisi siinä olla yksi appelsiinikin.

Viereisen auton kuski siinä hiljalleen tuijotteli lastausta, ehkä vähän pyöritteli silmämuniaankin. Huikkasi sitten iloisesti että miten pitkälle oikein ollaan matkustamassa noilla ruokamäärillä.

Minä:
“No kuule ihan vaan kotiin tässä matkustetaan. Ihan tohon naapuriin.”
(No okei, on meillä huomenna lapsella synttärikutsut kyllä. Ei me muuten tätä määrää sokeria hillottais. (Eipä!))

Tyyppi:
“Synttärit. Kauheita. Onneksi teillä on vaan yksi lapsi. (ja nyökkää autossa istuvaa synttärisankaria kohti) Koska yksikin synttärijuhla on liikaa”

Minä:
“Meillä on neljä lasta.”

Tyyppi:
(On hetken aikaa hyvin hiljaa… )
“Otan osaa. Oletteko ihan varmoja ettette tarvitse enempää? (Ja nyökkää viinipulloja kohti) I would! “

Nää täkäläiset on ihan hyviä tyyppejä.

Lähtö

Helsinki – Shanghai -Auckland -Wellington.
17000km ja noin 34h lentoja vaihtoineen. Matkaan lähtee neljä alaikäistä ja kaksi vähän vanhempaa, kuusi matkalaukkua, kuusi viisumia ja kameralaukku. Eikä juurikaan muuta.
Edessä uusi maa, uusi elämä ja neljälle lapselle uusi kieli!
Tästä se lähtee!