Pakko vähän jatkaa juttua systerin alkuvuoden visiitistä koska törmättiin ehkä söpöimpään majoitukseen ikinä yhden viikonloppureissun aikana täällä. Tai systeri sen majoituksen netistä bongasi ja buukkasi. Oli kyllä löytö.
Hypättiin meidän susirumaan kinderiin ja startattiin kahdestaan tien päälle.
Ei meillä mitään isoja suunnitelmia ollut. Käydä Ruapehun päällä, tallustaa vesiputouksille ja uida kuumissa lähteissä. Mahdollisesti veneillä Taupo carvingseja katsomaan. Itsellehän nämä reitit on jo tuttuja kun muutamaan otteeseen samoissa paikoissa käyty joten kuvatkin aika samaa mitä aiemminkin viime vuonna tänne heitelty. Paitsi se majoitus. Sitä ei vaan voi jättää väliin.
Mennessä ihan perus:
Ei koko vuorta sumusta erottunut joten jatkettiin matkaa. Syötiin pubiburgerit, juotiin tuopit, ostettiin leirintäalueen mökkiin purkki hiusväriä ja iltasiiderit. Hurjaa menoa näin keski-ikäisen naisen näkökulmasta. (Systerillä on kyllä vielä siihen keski-ikään matkaa joten hurjan sijaan ehkä jopa säälittäväksikin voi tätä menoa kutsua 😉 )
Koska viime vuodelta jo opittiin että kuumat lähteet on aika kansoitettuja niin päätettiin startata jo ennen aamupalaa matkaan. Idea oli muuten kerrankin loistava. Ekalla lätäköllä ei ristin sielua. Jopa minä, täysin bikinikunnoton, kehtasin ahtautua uikkareihin ja loikkasin jorpakkoon. Täytyy kyllä sanoa että on se ihan älyttömän makea kokemus lillua höyryävän kuumassa luonnonlähteessä, keskellä saniaisia, kuunnella lintujen laulua muutoin täydessä hiljaisuudessa. Siihen saakka kunnes ne ensimmäiset turistit alkoivat ilmaantumaan paikalle.
Ihan vitsinä siinä hihiteltiin että autossahan on vielä(kin) ne edellisillan lämpimät siiderit, että pitäiskö ihan piloillaan hakea pullo ja ottaa sellainen Suomi-turre-aamupalakaljakuva. Kun ei sitä aamupalaa oltu vielä syöty. Ja tietenkin piti! Äkkiä autosta siideri ja kännykkä lätäkköön mukaan, nopeasti läjä kuvia ennen kuin ihmisiä alkaa valua paikalle. Kyllä on helpot huvit näillä blondeilla. Ja juotiin muuten se lämmin siiderikin aamupalaksi. Suomalaiset.
Reilun puolentoista tunnin lillumisten jälkeen hypättiin pyyhkeet päällä autoon, kurvattiin läheiselle muta-altaalle (kukaan turisteista ei muuten edes tuijottanut vaikka juostiin siellä pelkissä pyyhkeissä ja uikkareissa) ja siitä eteenpäin seuraavalle kuumalle lähteelle. Joka oli muuten vieläkin kuumempi kuin edellinen. Toinenkin tunti ja puolikas meni tässäkin rapakossa ja täytyy sanoa että kivaa oli vaikka se pierunhaju ei lähtenyt hiuksista ja vaatteista moneen päivään, ei edes kahden pyykkikoneellisen jälkeenkään. Mies ei ihan hirveästi arvostanut kun palattiin kotiin 😀
Mutta se majoitus. Siis aivan huippu!!! Ei tämä mikään perhemajoituskohde ole, ei olisi tilaakaan eikä lapsille mitään tekemistä. Ja sijaitseekin keskellä ei-mitään. Mutta onhan tuo ideana kyllä loistava. (Paikassa sai valita myös veneitä tai venevajoja autojen lisäksi)
Ötökkämyrkyn voimin tuolla nukkui ihan valittamatta, murukahvitkin sai keitettyä aamulla ikkunalaudalla 😉
Paluumatkalla sää näytti tosi ikävältä mutta oltiin joka tapauksessa päätetty patikoida vesiputouksille ja koukata ylös Ruapehulle. Ja sitten se aurinko vaan jostain kummasta ilmestyikin esiin ja sumu hälveni. Ihan bueno pieni roadtrippi siis!
Olisihan se ollut kiva kiertää pidempäänkin, mutta näin se aika vaan on perheellisellä rajallinen. Mutta vähän kerrallaan, ehkä ensi kesänä pystyisi taas jonkun viikonloppureissun vääntämään.
Nuorin teineistä kouluhaastattelussa roomalais-katoliseen tyttökouluun oppilaaksi. Ylimpänä koulun respan aulaa, alemmat kuvat korttelin muita rakennuksia (kirjastoa ja parlamenttirakennusta) Wellington on kyllä ihana!
Ja tämäkin oli ihan pakko salakuvata asematunnelissa 😀
On tässä vähän leivottu taas…
Kiwikausi 