Haluaako joku astmaatikko tulla kylään? Meillä ei tarvitse köhiä.
Villasukat saa talon puolesta, tervetuloo vaan!
oma koti
Ei oo tekemistä
Wellington ja vettä sataa.
Ei oo tekemistä.
Ei oo nettii, ei oo telkkarii. Eii oo huonekalui, ei oo lelui. Kirjatkin on luettu. Ihan tyhmää.
Ei oo tekemistä, ei oo tekemistä, ei oo…
Eiku.
Jokaisen päivän pelastus, satoi tai paistoi.
Pehmentää hieman uuteen maahan ja kieleen sopeutumista kun on moinen ylellisyys. Sen Suomeen jääneen trampoliinin tilalle. Voihan sitä tässäkin pomppia.
KOTI
Siinä se nyt sitten on. Koti. Keittiö. Sininen ovi ja oikea osoite.
Tyhjääkin tyhjempi, ei huonekaluja, ei astioita, ei jääkaappia – mutta on osoite, on avain. On koti.
On pikkiriikkinen söpö piha, pihassa sitruunapuu ja sitruunapuun vieressä palmu. On ikkunoista näkymät millaisista ei olisi uskaltanut toivoakaan lentokoneeseen hypätessä. Näkymät, mitkä ehkä kompensoi tulevan talven kostean kylmiä sisälämpötiloja tällaisessa vanhassa pahvilaatikkotalossa.
Vaan olkoot kylmää ja kosteaa. Villashaalia päälle ja sukkaa jalkaan – ei täällä kuitenkaan paukkupakkasista tarvitse kärsiä tai lumenluontia kiroilla.
Sanoinko jo? KOTI!
Kiwikausi 