Wellington Zoo

En ole eläintarhaihmisiä. En pidä ajatuksesta että eläimiä suljetaan surkeisiin häkkeihin vaikkakin kuinka olisi tarkoitusperät lajien suojelussa.
Tein pienen periksiannon Wellington Zoon kohdalla, ensisijaisesti siksi että jälkikasvu alkoi käydä pahasti hermoille ja piti keksiä heille tekemistä. Tämän maan eläimistö on niin poikkeuksellinen muuhun maailmaan verrattuna että myös eläintarhat perustuvat lajien suojelemiselle ja säilyttämiselle. Joten heittäydyttiin turisteiksi ja lähdettiin (taas) etsimään kiwilintua.

Täytyy sanoa että vaikka osa (huom! Vain OSA!) eläimistä elääkin aidattuina niin aika hyvä paikka kaiken kaikkiaan. Kun tiellä vastaan loikkii vapaana kenguruita ja emuja, tai puskasta keskelle tietä pöllähtää vähemmän eksoottisemmat lammas ja porsas, niin jäähän siinä haavi auki että missä aidat, missä ahtaat häkit. Tai kun pitää varoa pingviineitä (kuten näköjään ihan muuallakin tässä maassa, esim. autolla ajaessa) niin voi vaan ilokseen todeta ettei tämä eläintarha nyt ihan sieltä pahimmasta päästä ole.

Zoo 2.3 (1)

Zoo 2.3 (7)

Zoo 2.3 (10)Zoo 2.3 (14)

Zoo 2.3 (21)

Zoo 2.3 (30)

Zoo 2.3 (32)

Zoo 2.3 (34)

Zoo_2.3 (2)

Zoo_2.3 (10)

Tahi, the one legged, rescued kiwi bird

Toistaiseksi ensimmäinen eläintarha mihin oikeasti voin mennä uudestaan, ilman että tulee paha mieli.

Vaihtelu virkistää?

Ilmankos ei ollakaan kovin virkeitä kun ei tässä juurikaan mitään vaihtelua ole ollut. Vaan tarviiko niin ollakaan? Kun ei ole mihinkään kiire eikä muutakaan voi tehdä. Ollaan vaan ja lorvitaan.

IMG_2426

Ja minä voisin vaan elää näistä rannoista. Säällä kuin säällä. Joka aamu on vuorovedet tuoneet rantaan taas uusia juttuja ja vieneet eilisen päivän rakennelmia mennessään. Taskut täyttyy aarteista. Ja hiekasta. Onhan tää nyt vähän mahtavaa!

Kyllä me ihmetellään tätä eloa täällä vielä pitkään ennen kuin totutaan.

IMG_2620
Waikanae_25.2.-2.3 (4)Muritai_4.2 (1)16904935_10155085803757220_2416291077200930976_o (1)
IMG_1322Param_27.1 (17)IMG_2504IMG_2538IMG_2556IMG_2590IMG_2614

Joten eiköhän näissä tunnelmissa jaksaa vielä kaksi viikkoa odottaa. Kotiavainta.

16665544_10155031268852220_5447989642144464339_o

Nga Manu

Kiwilintu, kiwilintu, kiwilintu. Tahtoo nähdä kiwilinnun. KIWILINTU!

Ja sitten sitä pakataan kersat autoon, hellepäivänä. Agendana Nga Manu Nature Reserve ja toiveena nähdä tuo pitkänokkainen pulu. Ja kuopuksen fanittamasta tuatara. Me aikuiset taas haluaisimme tutustua enemmän paikalliseen kasvistoon mutta tietäähän tuon että ajatus on täysin tuhoontuomittu. Neljän kakaran kera ei tarvitse olla selvännäkijä että muutamassa tunnissa on jo otsasuoni piukkana ja ensimmäiset riitelijät pistetty jäähylle.

Ja niinhän se vähän menikin. Ankeriaita ei sitten kukaan halunnutkaan ruokkia, opastetulle kiertokäynnille ei jaksanut lähteä, pullasorsia sen sijaan olisi haluttu syöttää koko loppuvuoden viikkorahojen edestä. Tosi eksoottista.

Biitsille tuntui olevan kovin kiire, vähän itse kullakin. Sen verran vilpoisia sadepäiviä tässä ruudun läpi tuijoteltu joten ihan parkumatta lähdettiin rantahiekalle istuskelemaan. Uusitaan Nga Manussa käynti paremmalla ajalla. Ehkä ilman lapsia.

(Ja onnistuttiinhan näkemään vilaukselta tuo legendaarinen kiwi, nocturnal-talossa. Aikamoinen hannuhanhi saisi olla jotta sellaisen onnistuisi ihan luonnosta yöllä bongaamaan)

NgaManu_19.2 (1)NgaManu_19.2 (2)NgaManu_19.2 (5)NgaManu_19.2 (6)NgaManu_19.2 (8)NgaManu_19.2 (10)NgaManu_19.2 (13)NgaManu_19.2 (14)NgaManu_19.2 (16)NgaManu_19.2 (17)NgaManu_19.2 (18)NgaManu_19.2 (19)NgaManu_19.2 (22)NgaManu_19.2 (24)NgaManu_19.2 (28)NgaManu_19.2 (29)

Ajantappoa

Paljon ollaan vietetty aikaa Kapiti coastilla. Kun ei tuolta kaupungistakaan kattoa pään päälle saa. Pariin otteeseen yövytty Waikanae beachilla, yhden pätkän jonkun tuntemattoman omakotitalossa Paraparaumu beachillä. Mikä oli lasten kannalta jo aika luksusta koska kyläkauppa ja kahvila. Useampikin.
Eipähän tarvinnut pelkästään sisällä nenää kaivella ja kattoon syljeskellä sadetta pitäen. Sai tehdä sen saman tuossa leikkipuistossa tihkusateessa.
IMG_1606

Mikäs tässä. Waikanae beachillä taas. Upeet rannat, tylsyyteen homehtuvat kakarat. Koska sataa. Sataa ja sataa.
Ei tässä nyt kukaan valita (eipä!) mutta toki kaupungin suunnalla olisi ehkä helpompi hoidella käytännön asioita, täältä landelta se vaan ei onnistu ilman puhelimia ja nettiyhteyksiä. Kylässä kyllä on syöttölä-juottola missä mainostetaan ovessa notta: “free wifi.”
Mahtavaa! Mahtavampaa olisi jos se jopa toimisi. Mahtavaa olisi myöskin jos sen olisi tiennyt ennen eväiden maksamista.
“Sorry, no connection today!” No eipä toiminut eilenkään eikä varmaan huomennakaan. Joten pitäkää tunkkinne, ruojat!

IMG_2085

Karma. Karma cola. Kuulostaa just sopivalta.

No tihkusateessa on kyllä ahkerasti raahattu tätä laumaa tuntitolkulla ympäri tämän eläkeläiskylän pihoja. Huokailtu upeille maisemille, ihasteltu lintuja, kummasteltu iloisia ja hymyileväisiä ihmisiä (weirdos!) ja syöty vähän jätskiä. Ja vähän lisää jätskiä. Pitää ehkä käydä ostamassa uudet housut. Koska liikaa jätskiä.

Akatarawa30.1 (5)

Tūī – ehdoton lemppari. Aivan käsittämätön ääniskaala. Parempaa herätyskelloa ei olekaan.

Akatarawa30.1 (4)31.1.-3.2 (9)31.1.-3.2 (8)Param_6.-8.2 (6)_DSC1478
Param_6.-8.2 (15)

Rantsuelämää

Tiiättekö! Ei ihan kauhiasti stressaa ettei ole asuntoo. Tai että ollaan tuppukylässä. Tai että säät on vähän mitä sattuu. (Ihan kuin Suomen kesä)
Katsokaas kun on vähän rantaa.

Pennut vaan valittaa. Kun ei oo wiffii eikä taivaskanavii. Eikä ees ostarii. Pelkkää hiekkaa ja simpukkaa. Kiittämättömät retaleet.

Turvat umpeen ja tossua toisen eteen, askelmittari kiittää! Niin lottovoittajafiilis!
_DSC1560Waikanae_11.2 (11)Waikanae_11.2 (29)Waikanae_20.2 (2)Waikanae_20.2 (3)Waikanae_20.2 (7)WaikanaeBeach30.1 (6)WaikanaeBeach30.1 (7)

Majoituksessa, majoituksesta, majoitukseen. Majoituksessa, majoituksesta…

“Ennen helmikuun alkua olisi hyvä aika tulla. Koska koulut alkaa ja kaikki.”

Toki. Olishan se. Kaikkien muidenkin mielestä. Toki olisi ehkä hitusen helpompaa jos olisi joku paikka valmiina mihin tulla.

Koska itse muutto tuli eteen aikalailla vauhdikkaasti ja Suomen päässä kaikki oli silkkaa kaaosta niin sitä asunnon puutetta ei jaksanut stressata yhtään ennen lähtöä. Eikä kyllä jaksa nytkään.
Hyvin nopeasti selvisi miten vaikea on löytää tähän vuodenaikaan minkään tasoista majoitusta (näin isolle revohkalle varsinkin.) Mistään.  Muuta kuin muutamaksi päiväksi kerrallaan ja niissä muutaman yön vaihtoehdoissa ei kyllä ollut varaa asettaa minkäänlaisia vaatimuksia sijainnille tai laadulle.
Koska lomasesonki. Ja yliopistot.

Ja kun vihdoin ja viimein saat buukattua sen ainoan, superkalliin, liian pienen ja liian kaukana sijaitsevan luukun jostain bookabatchilta tai bachcarelta ja mitänäitänytolikaan ja huokaat helpotuksesta että ainakin seuraavaksi päiväksi on yösija olemassa, niin eikö tulekin buukkaus bumerangina takaisin ettei kämppä olekaan enää vapaana ja maksu palautetaan. Tätä pelleilyä testailtu nyt jokusen kerran tässä.
Että tehkäähän tilaa opossumit, saattaahan se olla että pian nähdään. Jossain palmun alla yöpuulta.

Huumorilla on kyllä (toistaiseksi) menty eikä niin nokonnuukaa ole missä sitä yönsä viettää, mutta vähän toki mietityttää kauanko lapsilla se huumori kestää. Toisaalta mitä pidempään saavat asunnottomuuden takia lykätä kouluun menoa niin ei näköjään tunnu haittaavan yhtään.

Majoituksia on nyt ollut vähän laidasta laitaan. Hotellia toki toivotaan mutta täysin mahdoton skenaario näyttää olevan tähän vuodenaikaan. Ensimmäiset yöt vietettiin Wellingtonin laidalla Mätämotellissa. (En muista mikä se nimi oli mutta mätämotelliksi me sitä kutsutaan. Ihan syystäkin.)
On yövytty leirintäalueella ja mummonmökissä (tai kuten meidän perhe sen uudelleen nimesi: “kuolleen mummon mökissä.”) Kaupunkiasunnossa ja kesämökeissä….. Ei mitään extremeä, ihan sellaista perustylsää ja mielikuvituksetonta mistä ei saa mitään mediaseksikkäitä tekstejäkään aikaiseksi.

Kantapään kautta on myös opittu että majoituksissa mainittu “keittiö” ei välttämättä ole keittiötä nähnytkään vaan pizzahutit ja mäkkärit alkoi olla jokapäiväistä rutiinia. Positiivista asiassa se että jälkikasvu ei haluakaan enää nähdä pikaruokaa, loppuipa ruikuttaminen kertaheitolla. Kerrankin ovat samaa mieltä edes yhdestä asiasta.

Osa asunnoista on ollut oikein siistejä ja osassa taas on ollut naurussa pitelemistä. Vaan kyllähän tämä perus hotellimatkailun voittaa – ompahan päästy näkemään vähän yhtä sun toista. Katsotaan vaan kuinka pitkään jaksaa naurattaa.

(Kuvia tulossa jälkikäteen tähän liitteeksi. Jahka kovalevyn virtajohto joskus löytyy tuolta auton nyssäkkähelvetistä)

 

 

Ensivaikutelmia

Ei huono. Näin niinkuin ensimmäisten päivien kokemuksella. Kuvat puhukoot puolestaan, ei tässä sanoja tarvita.

16179530_10155000111657220_6464316176164157268_o

_DSC1347

_DSC1346

_DSC1314

16252272_10154995091977220_3854233801281005453_o

16402764_10155000524052220_5215296586059865835_o

16586927_10155031272107220_5141361492196166478_o

16487498_10155031128207220_4765034999427414501_o

Täällä ollaan. Vaan mitäs nyt?

 

No nyt on lennelty. Kevyet 17000km ja 34h. Ihan sopivan pituinen matka, näköjään kakrujenkin mielestä.
“Milloin päästään uudestaan?”
“Mä en ainakaan mihinkään lyhyelle lennolle mee”
“Mä haluun olla koneessa kauan!”
Vai niin.

Mutta mitäs nyt sit?
Majoituksen löytyminen onkin sitten hieman haasteellista kuten meitä varoiteltiinkin. HIEMAN? No ihan saakelin hieman. Koko pirun pääkaupunki – ja näköjään muutkin kaupungit – on täyteen buukattu majoituksen laadusta ja tasosta riippumatta. Etenkin kun tämän kokoisesta remulaumasta on kyse.
Löydettiin päivää ennen lähtöä yksi motelli muutamaksi päiväksi kaupungin laidalta. Turha kai mainita että kyseessähän ei ole mikään Hiltoni.  Kunhan vaan torakat ei yöllä nakertele varpaita niin sama kai se, kunhan nyt joku katto sateensuojana on.
(Toki nuo karvaiset homekasvustot pesuhuoneessa ja mustat läiskät verhoissa vähän kirveltää silmissä mutta hei – kokemuksia ja elämyksiä! Niitähän tänne tultiin hakemaankin!!!)

Sen lisäksi että tähtäimenä olisi löytää tästä maasta joku mieluisa asuinalue ja mielellään myös se ihan pysyvämpikin asunto, niin ihan eka missio olisi kuitenkin löytää nyt auton lisäksi myös joku väliaikainen majapaikka. Muuten voi sunnuntai-iltana tulla vähän purnausta jos pitää palmun alla yöpyä opossumit kainalossa. Etenkin kun miehellä alkaa työt heti maanantaina.

Seikkailun kannalta. Ilon kautta. Katsotaan mitä kautta sitten siinä vaiheessa kukakin ottaa jos majoitusta ei löydy.
Mutta nyt nää lähtis katsomaan miltä Seelanti näyttäis.

IMG_1021

IMG_0958

Tammikuu, +22. Ehkä mä kestän.

IMG_0921

No onhan nää motellin ympäristön talot vähän sympaattisia.

_DSC0832IMG_0949IMG_0996

 

Lähtö

Helsinki – Shanghai -Auckland -Wellington.
17000km ja noin 34h lentoja vaihtoineen. Matkaan lähtee neljä alaikäistä ja kaksi vähän vanhempaa, kuusi matkalaukkua, kuusi viisumia ja kameralaukku. Eikä juurikaan muuta.
Edessä uusi maa, uusi elämä ja neljälle lapselle uusi kieli!
Tästä se lähtee!