Mitäs me, suunnittelun ammattilaiset!

“Ja nyt ei sit lähetä mihinkään ilman kunnollista suunnitelmaa.”
Eipä. Joka viikonloppu sama virsi. Ja taas mentiin.
_DSC5323
Hommahan menis niin että vapaapäivinä pakataan revohka autoon ja suunnataan luonnon helmaan viettämään kivaa reippailupäivää. Otetaan ehkä vähän pientä terveellistä piknikkiä siinä ja napsitaan pari iloista potrettia feisbuukkiin toisten iloksi. Ehkä vähän laulaa lirautetaan joku yhteislaulukin siinä kotiinpaluun lomassa. Jep jep.

No hommahan kylläkin menee niin että pakataan revohka autoon ja suunnataan sinne luonnon helmaan, yleensä ei hajuakaan minne. Yks marisee että onko taas pakko, toinen marisee että miksei saa jäädä kotiin, yks sanoo ‘iha sama.’ Yksi sentään hymyilee. Vielä. Mutta äkkiä sekin vielä itkemään saadaan.
Eväät jäi kotiin. Ja vesipullot. Kengätkin on ihan huonot. Ja yks huutaa kinderin takaosasta että tarvii uuden takin.

Aina kuitenkin kävellään. Valitusvirsistä huolimatta. Siihen pisteeseen että verensokerit on nollissa, otsasuoni piukassa ja päädytään sitten useamman tunnin patikoinnin päätteeksi niihin iänikuisiin pikasyöttölöihin hakemaan kiireellä rasvaruokaa että saadaan vinkuintiaanit hiljaiseksi. Vyötärö kiittää ja farkkujen saumat paukkuu.
Joka. Ikinen. Kerta.
Sitten ollaankin loppuilta ihan ookoo ja vannotaan että ens viikonloppuna tehdään fiksummin.

Käytiin tässä vähän äitienpäivänä hylkeitä bongailemassa Sinclair headissa. Arvatkaa kuin kävi!

Onneksi on vielä lähes puoli vuotta kesäkauteen. Jos alkais taas vähän laihikselle ettei näyttäisi enää niin hylkeelle hylkeitten joukossa. Täytynee tehdä joku suunnitelma…
_DSC5228

_DSC5233

Varottavat kyltissä ettei 20 metriä lähemmäs näitä kannata mennä. Mikäli mielii jonkun raajan amputoimattomana säilyttää. Vaan sen verta käyneelle laardille nämä söpöydet haiskahtaa etten tajua kuka sen lähemmäs edes haluaisikaan mennä. 

 

_DSC5261_DSC5285_DSC5309_DSC5343_DSC5356

_DSC5362

Niin se 20m:n hajurako? No oikeasti ei huomattu, melkein käveltiin päälle.

_DSC5375

Kattokoristeita

Jotenkin tämän maan arkitehtuuri jaksaa ilahduttaa. Se kun on niin monenkirjavaa. Ja huoletonta. (esim. mitä sitä nyt eristyksillä tekisi. Homehan voi olla uusi musta.)
Erityisesti tykkään siitä miten täällä käytetään värejä koristamaan katukuvaa. Ja jos ei värejä niin sitten jotain muuta piristävää. Vaikka katolle.
17973784_10155244758557220_5461357555618370681_o17917740_10155244767967220_8784187007303473474_o

PS. tuo maisemantappaja kuvan alakulmassa on meidän. Siis tuo hervottoman ruma näppärä perhekinderi. Ehkä sekin autonromu pitäisi koristella vähän persoonallisemmaksi? Haluaako joku tulla kyytiin, vielä mahtuis pari tyyppiä.

Kakkamutsi

Kakkamutsi

(Huom! Saattaa sisältää sopimatonta kielenkäyttöä)

Tiedättekö ne tähtihetket kun vajoat täysin uhmaikäisen, kirkuvan tappijalan henkiselle tasolle (tai alemmas) etkä pysty käyttäytymään kuten aikuisen ihmisen kuuluisi? Vaikkei perheessä edes enää olekaan niitä uhmäikäisiä. Muita kuin se kakkamutsi itse.
Ja sen tähtihetkeä edeltävän tunteen kun yrität laskea hitaasti edes kolmeen ennen kuin se savu alkaa kihistä korvista? Ja tiedätte että nyt lähtee, ei voi mitään. Peli on menetetty.

Ai ette? Nice!

No minäpä tiedän. Ja nyt varmaan tietää naapuritkin.

Miten helvetissä VOI yksi 8-vuotias olla niin maan s**tanan temperamenttinen?  Miten VOI yksi 8-vuotias saada kerta toisensa jälkeen keski-ikäisen naisihmisen reagoimaan kuin Manaajan castingiin yrittäisi? No oikein hyvin. Aina.

Tänä aamuna oli edessä pikkulikkojen pōwhiri, maorikulttuurin tervetuloseremonia uusille oppilaille. Jostain syystä kuopus päätti että ei aio osallistua. Ja kun kuopus jotain päättää niin se ei olekaan mikään kevyt juttu. Ja kun on kiire ja kun pitäisi saada jengi ajoissa ovesta ulos niin tottakai sitä tällaisella temperamentittomalla harakalla on sitten homma hanskassa.
Niin hanskassa että sen taisi kuulla koko kortteli. Vähintään.

(Lapset ei sitten loppupäivänä taidakaan enää kuulla yhtään mitään, tinnitusta korkeintaan. Kannattiko hermostuttaa meikäläistä???)

On tää yhtä mindfulLESSia kertakaikkiaan. Saisko jotain rauhoittavia? Mistä niitä rauhallisia ja lempeästi hymyileviä äitihahmoja oikein tulee? Ei ainakaan tästä huushollista, se on ihan varma.

_DSC4257

Ihan just fiiliksiin sopiva kuva. Ilahdutti yhtenä päivänä tuossa Hongoeka maraen walkwaylla. Liekö vaikka joku toinen kakkamutsi ollut tuokin? Kuoli varmaan infarktiin, määkiessään liikaa kilipukeilleen ja on nyt muistuttelemassa muita meikäläisiä lapsille raivoamisen vaaroista.

 

No, ainakaan vielä ei ole kukaan soittanut sossuja tai virkavaltaa paikalle niin ehkä tää tästä. Pikkulikkojen mahtava seremonia on ohi, plussan puolella ollaan. Saatan ehkä kuitenkin lahjoa lapset jätskillä koulun jälkeen, vähän noin niinkuin hyvitykseksi täyden kympin raivareistani. Kakkamutsi. Ihan kakka. Huokaus.

Mites teillä muilla muuten tänään menee?

Breaker bay & Makara beach

Käytiin vähän pyörähtämässä Breaker Baylla. Ihan kivan kipakka tuuli otti vastaan, eipähän tarvinnut taaskaan miettiä onks tukka hyvin. No ei oo.

(Breaker Bayn rantsu on muuten nudistiranta. Joku tavoilleen uskollinen sitä siellä nytkin makoili. Vähän jäi epäselväksi että mitä kiksejä se sieltä haki – täysin harmaa taivas ja sen verran hyistä viimaa pukkasi etelänavan suunnalta että teki melkein mieli käydä tarjoamassa poloiselle takkia tisujen lämmikkeeksi.)
_DSC3244_DSC3252_DSC3260_DSC3274_DSC3287_DSC3332_DSC3339_DSC3344_DSC3355_DSC3365_DSC3373

Seuraavana päivänä päätettiin ajaa Makara Beachille, siellä(kin) kuulema ihan jees näkymät ja patikkapolut.
_DSC3435

Alhaalla rantsussa näkymät olikin aika ok. Rähjäinen pieni kylä. Tai kylä ja kylä. Rannassa muutama hassu räjähtänyt talo ja nurin mennyt kahvila.
(Edit* kahvilaa kuulema kunnostetaan käyttöön. Mahtavaa. Ehkä siellä sitten käy asiakkaita sen verran että kannattaa. Täytyy käydä testaamassa)

Vähän viskottiin kiviä. Ja koitettiin pysyä pystyssä tuulessa, tallailtiin hetki rannanvierustaa ja törmättiin lampaisiin. Eivät ihan arvostaneet lähestymisyrityksiä.
_DSC3440_DSC3469_DSC3476_DSC3540_DSC3567_DSC3531_DSC3491

Joku kehui että ylhäältä kukkuloiden päältä on huikeat näköalat ihan mihin vaan. No hitto, tokihan sitten sinne ajetaan.
Ajetaan muuten ehkä uudestaankin: iski meinaan sellaiset sumut päälle ettei edes nokkaansa pidemmälle nähnyt. Ihan turha reissu, käännyttiin takaisin ja lähdettiin hakemaan fish&chipsit.
_DSC3589

_DSC3606

Tuolla taustalla häämöttää tuulivoimaloita. Näettekö? No ei nähty mekään.

_DSC3644

 

Wellington Zoo

En ole eläintarhaihmisiä. En pidä ajatuksesta että eläimiä suljetaan surkeisiin häkkeihin vaikkakin kuinka olisi tarkoitusperät lajien suojelussa.
Tein pienen periksiannon Wellington Zoon kohdalla, ensisijaisesti siksi että jälkikasvu alkoi käydä pahasti hermoille ja piti keksiä heille tekemistä. Tämän maan eläimistö on niin poikkeuksellinen muuhun maailmaan verrattuna että myös eläintarhat perustuvat lajien suojelemiselle ja säilyttämiselle. Joten heittäydyttiin turisteiksi ja lähdettiin (taas) etsimään kiwilintua.

Täytyy sanoa että vaikka osa (huom! Vain OSA!) eläimistä elääkin aidattuina niin aika hyvä paikka kaiken kaikkiaan. Kun tiellä vastaan loikkii vapaana kenguruita ja emuja, tai puskasta keskelle tietä pöllähtää vähemmän eksoottisemmat lammas ja porsas, niin jäähän siinä haavi auki että missä aidat, missä ahtaat häkit. Tai kun pitää varoa pingviineitä (kuten näköjään ihan muuallakin tässä maassa, esim. autolla ajaessa) niin voi vaan ilokseen todeta ettei tämä eläintarha nyt ihan sieltä pahimmasta päästä ole.

Zoo 2.3 (1)

Zoo 2.3 (7)

Zoo 2.3 (10)Zoo 2.3 (14)

Zoo 2.3 (21)

Zoo 2.3 (30)

Zoo 2.3 (32)

Zoo 2.3 (34)

Zoo_2.3 (2)

Zoo_2.3 (10)

Tahi, the one legged, rescued kiwi bird

Toistaiseksi ensimmäinen eläintarha mihin oikeasti voin mennä uudestaan, ilman että tulee paha mieli.

Ajantappoa

Paljon ollaan vietetty aikaa Kapiti coastilla. Kun ei tuolta kaupungistakaan kattoa pään päälle saa. Pariin otteeseen yövytty Waikanae beachilla, yhden pätkän jonkun tuntemattoman omakotitalossa Paraparaumu beachillä. Mikä oli lasten kannalta jo aika luksusta koska kyläkauppa ja kahvila. Useampikin.
Eipähän tarvinnut pelkästään sisällä nenää kaivella ja kattoon syljeskellä sadetta pitäen. Sai tehdä sen saman tuossa leikkipuistossa tihkusateessa.
IMG_1606

Mikäs tässä. Waikanae beachillä taas. Upeet rannat, tylsyyteen homehtuvat kakarat. Koska sataa. Sataa ja sataa.
Ei tässä nyt kukaan valita (eipä!) mutta toki kaupungin suunnalla olisi ehkä helpompi hoidella käytännön asioita, täältä landelta se vaan ei onnistu ilman puhelimia ja nettiyhteyksiä. Kylässä kyllä on syöttölä-juottola missä mainostetaan ovessa notta: “free wifi.”
Mahtavaa! Mahtavampaa olisi jos se jopa toimisi. Mahtavaa olisi myöskin jos sen olisi tiennyt ennen eväiden maksamista.
“Sorry, no connection today!” No eipä toiminut eilenkään eikä varmaan huomennakaan. Joten pitäkää tunkkinne, ruojat!

IMG_2085

Karma. Karma cola. Kuulostaa just sopivalta.

No tihkusateessa on kyllä ahkerasti raahattu tätä laumaa tuntitolkulla ympäri tämän eläkeläiskylän pihoja. Huokailtu upeille maisemille, ihasteltu lintuja, kummasteltu iloisia ja hymyileväisiä ihmisiä (weirdos!) ja syöty vähän jätskiä. Ja vähän lisää jätskiä. Pitää ehkä käydä ostamassa uudet housut. Koska liikaa jätskiä.

Akatarawa30.1 (5)

Tūī – ehdoton lemppari. Aivan käsittämätön ääniskaala. Parempaa herätyskelloa ei olekaan.

Akatarawa30.1 (4)31.1.-3.2 (9)31.1.-3.2 (8)Param_6.-8.2 (6)_DSC1478
Param_6.-8.2 (15)