Käytiin vähän pyörähtämässä Breaker Baylla. Ihan kivan kipakka tuuli otti vastaan, eipähän tarvinnut taaskaan miettiä onks tukka hyvin. No ei oo.

(Breaker Bayn rantsu on muuten nudistiranta. Joku tavoilleen uskollinen sitä siellä nytkin makoili. Vähän jäi epäselväksi että mitä kiksejä se sieltä haki – täysin harmaa taivas ja sen verran hyistä viimaa pukkasi etelänavan suunnalta että teki melkein mieli käydä tarjoamassa poloiselle takkia tisujen lämmikkeeksi.)

Seuraavana päivänä päätettiin ajaa Makara Beachille, siellä(kin) kuulema ihan jees näkymät ja patikkapolut.

Alhaalla rantsussa näkymät olikin aika ok. Rähjäinen pieni kylä. Tai kylä ja kylä. Rannassa muutama hassu räjähtänyt talo ja nurin mennyt kahvila.
(Edit* kahvilaa kuulema kunnostetaan käyttöön. Mahtavaa. Ehkä siellä sitten käy asiakkaita sen verran että kannattaa. Täytyy käydä testaamassa)

Vähän viskottiin kiviä. Ja koitettiin pysyä pystyssä tuulessa, tallailtiin hetki rannanvierustaa ja törmättiin lampaisiin. Eivät ihan arvostaneet lähestymisyrityksiä.

Joku kehui että ylhäältä kukkuloiden päältä on huikeat näköalat ihan mihin vaan. No hitto, tokihan sitten sinne ajetaan.
Ajetaan muuten ehkä uudestaankin: iski meinaan sellaiset sumut päälle ettei edes nokkaansa pidemmälle nähnyt. Ihan turha reissu, käännyttiin takaisin ja lähdettiin hakemaan fish&chipsit.

Tuolla taustalla häämöttää tuulivoimaloita. Näettekö? No ei nähty mekään.