Haluaako joku astmaatikko tulla kylään? Meillä ei tarvitse köhiä.
Villasukat saa talon puolesta, tervetuloo vaan!
Wellington
Breaker bay & Makara beach
Käytiin vähän pyörähtämässä Breaker Baylla. Ihan kivan kipakka tuuli otti vastaan, eipähän tarvinnut taaskaan miettiä onks tukka hyvin. No ei oo.
(Breaker Bayn rantsu on muuten nudistiranta. Joku tavoilleen uskollinen sitä siellä nytkin makoili. Vähän jäi epäselväksi että mitä kiksejä se sieltä haki – täysin harmaa taivas ja sen verran hyistä viimaa pukkasi etelänavan suunnalta että teki melkein mieli käydä tarjoamassa poloiselle takkia tisujen lämmikkeeksi.)
Seuraavana päivänä päätettiin ajaa Makara Beachille, siellä(kin) kuulema ihan jees näkymät ja patikkapolut.
Alhaalla rantsussa näkymät olikin aika ok. Rähjäinen pieni kylä. Tai kylä ja kylä. Rannassa muutama hassu räjähtänyt talo ja nurin mennyt kahvila.
(Edit* kahvilaa kuulema kunnostetaan käyttöön. Mahtavaa. Ehkä siellä sitten käy asiakkaita sen verran että kannattaa. Täytyy käydä testaamassa)
Vähän viskottiin kiviä. Ja koitettiin pysyä pystyssä tuulessa, tallailtiin hetki rannanvierustaa ja törmättiin lampaisiin. Eivät ihan arvostaneet lähestymisyrityksiä.
Joku kehui että ylhäältä kukkuloiden päältä on huikeat näköalat ihan mihin vaan. No hitto, tokihan sitten sinne ajetaan.
Ajetaan muuten ehkä uudestaankin: iski meinaan sellaiset sumut päälle ettei edes nokkaansa pidemmälle nähnyt. Ihan turha reissu, käännyttiin takaisin ja lähdettiin hakemaan fish&chipsit.
Tuolla taustalla häämöttää tuulivoimaloita. Näettekö? No ei nähty mekään.
Wellington Zoo
En ole eläintarhaihmisiä. En pidä ajatuksesta että eläimiä suljetaan surkeisiin häkkeihin vaikkakin kuinka olisi tarkoitusperät lajien suojelussa.
Tein pienen periksiannon Wellington Zoon kohdalla, ensisijaisesti siksi että jälkikasvu alkoi käydä pahasti hermoille ja piti keksiä heille tekemistä. Tämän maan eläimistö on niin poikkeuksellinen muuhun maailmaan verrattuna että myös eläintarhat perustuvat lajien suojelemiselle ja säilyttämiselle. Joten heittäydyttiin turisteiksi ja lähdettiin (taas) etsimään kiwilintua.
Täytyy sanoa että vaikka osa (huom! Vain OSA!) eläimistä elääkin aidattuina niin aika hyvä paikka kaiken kaikkiaan. Kun tiellä vastaan loikkii vapaana kenguruita ja emuja, tai puskasta keskelle tietä pöllähtää vähemmän eksoottisemmat lammas ja porsas, niin jäähän siinä haavi auki että missä aidat, missä ahtaat häkit. Tai kun pitää varoa pingviineitä (kuten näköjään ihan muuallakin tässä maassa, esim. autolla ajaessa) niin voi vaan ilokseen todeta ettei tämä eläintarha nyt ihan sieltä pahimmasta päästä ole.
Tahi, the one legged, rescued kiwi bird
Toistaiseksi ensimmäinen eläintarha mihin oikeasti voin mennä uudestaan, ilman että tulee paha mieli.
Ajantappoa
Paljon ollaan vietetty aikaa Kapiti coastilla. Kun ei tuolta kaupungistakaan kattoa pään päälle saa. Pariin otteeseen yövytty Waikanae beachilla, yhden pätkän jonkun tuntemattoman omakotitalossa Paraparaumu beachillä. Mikä oli lasten kannalta jo aika luksusta koska kyläkauppa ja kahvila. Useampikin.
Eipähän tarvinnut pelkästään sisällä nenää kaivella ja kattoon syljeskellä sadetta pitäen. Sai tehdä sen saman tuossa leikkipuistossa tihkusateessa.
Mikäs tässä. Waikanae beachillä taas. Upeet rannat, tylsyyteen homehtuvat kakarat. Koska sataa. Sataa ja sataa.
Ei tässä nyt kukaan valita (eipä!) mutta toki kaupungin suunnalla olisi ehkä helpompi hoidella käytännön asioita, täältä landelta se vaan ei onnistu ilman puhelimia ja nettiyhteyksiä. Kylässä kyllä on syöttölä-juottola missä mainostetaan ovessa notta: “free wifi.”
Mahtavaa! Mahtavampaa olisi jos se jopa toimisi. Mahtavaa olisi myöskin jos sen olisi tiennyt ennen eväiden maksamista.
“Sorry, no connection today!” No eipä toiminut eilenkään eikä varmaan huomennakaan. Joten pitäkää tunkkinne, ruojat!
Karma. Karma cola. Kuulostaa just sopivalta.
No tihkusateessa on kyllä ahkerasti raahattu tätä laumaa tuntitolkulla ympäri tämän eläkeläiskylän pihoja. Huokailtu upeille maisemille, ihasteltu lintuja, kummasteltu iloisia ja hymyileväisiä ihmisiä (weirdos!) ja syöty vähän jätskiä. Ja vähän lisää jätskiä. Pitää ehkä käydä ostamassa uudet housut. Koska liikaa jätskiä.
Tūī – ehdoton lemppari. Aivan käsittämätön ääniskaala. Parempaa herätyskelloa ei olekaan.
Rantsuelämää
Tiiättekö! Ei ihan kauhiasti stressaa ettei ole asuntoo. Tai että ollaan tuppukylässä. Tai että säät on vähän mitä sattuu. (Ihan kuin Suomen kesä)
Katsokaas kun on vähän rantaa.
Pennut vaan valittaa. Kun ei oo wiffii eikä taivaskanavii. Eikä ees ostarii. Pelkkää hiekkaa ja simpukkaa. Kiittämättömät retaleet.
Turvat umpeen ja tossua toisen eteen, askelmittari kiittää! Niin lottovoittajafiilis!
Ensivaikutelmia
Ei huono. Näin niinkuin ensimmäisten päivien kokemuksella. Kuvat puhukoot puolestaan, ei tässä sanoja tarvita.
Kiwikausi 