Lapsityövoimaa

Ei ole muuten ihan halpaa touhua elämä neljän lapsen kanssa. Etenkään teini-ikäisten. (Ja niitähän löytyy talosta kolme, neljäskin jo melkein esiteini) Puhumattakaan siitä että toistaiseksi eletään aika pitkälle yhden ihmisen palkalla hiton kalliissa maassa ja tännehän kun ei myöskään Suomen ruhtinaalliset lapsilisät sun muut sosiaaliturvat ylety.

Töitähän teinit joutaa tehdä, ihan periaatesyistä. Se on ollut alusta asti selvä. Viikkorahoja meillä ei ole koskaan jaeltu, kotihommat kuuluu luonnollisesti kaikille ilman erillisiä korvauksia. Se raha tienataan sitten jostain muualta.
Helppo homma. (#sarkasmi)

12

Vuosi sitten tuo meidän kuopus oli omatoimisesti meidän tietämättä jaellut näitä ympäriinsä kyläläisten postilaatikoihin. Ehkä tänä vuonna tehdään vähän siistimmät mainokset.

Ei olisi Suomessakaan tällä hetkellä teini-ikäisten helppo kesä/viikonlopputöitä löytää työllisyystilanteen takia. Ja melko tuoreena mamuna uudessa maassa on omat haasteensa, tässä vähän itselläkin ollut vaikeuksia löytää palkkatöitä vaikka kieli on itsellä lähes aksentitonta.

Ja kun sitten postilaatikkoon kolahtaa ilmoitus paikallislehtien jakelusta –  “suositusikäraja 11v” – niin lamppuhan siinä syttyy. Vähän sellainen pirullinen virne naamalla että tästäpä ihan hyvä opetus nuorisolle. (Kun tiedossahan se on että ihan pissitystähän nuo mainostenjakelijoiden liksat on, mutta sama se, siinäpähän oppivat ettei raha puissa kasva.)

Voi ketunvillat että oli kyllä taas sellainen kuningasidea…

-Onko tämä sellainen duuni minkä lapsi pystyy itsenäisesti suorittamaan ilman aikuisen apua?
-Toki, toki
-Ja kahdesti viikossa jaetaan, niinkö?
-Joo voi jakaa kahdesti. (“VOI jakaa kahdesti??? Tässäkin olisi voinut ehkä heilutella tuntosarvia)

Kyllä sen verran valveutunut olen ja kantapään kautta oppinut että kyselin tuttavaperheeltäkin kokemuksia, omat teininsä kun jakavat myös näitä lippulappusia. Surkea palkka mutta helppo, VAIVATON duuni ja ihan nopsaan suoriutuu koulun jälkeen hommat. (Tässä kohtaa olisi tietty kannattanut huomioida että kyseessä eri firma ja eri toimintavat. Myöhäistä. Turha itkeä enää siinä vaiheessa kun kakka tuli jo!)

Ja sitten sitä alkoi tullakin…
Lehtiä, lehtiä, mainoksia, sanomalehtiä. Pinoa pinon perään, useina päivinä viikossa, noin kolmen tunnin varoitusajalla. Painoa niin paljon ettei yksikään 11-vuotias lapsi olisi mitenkään voinut suoriutua moisesta. Kun ei oikein aikuinenkaan. Ilman autoa siis. Hyvä jos edes auton kanssa.

3

Eka päivä näytti vielä ihan hyvältä. Mistäs me mitään tiedettiin.

Kun ajatus oli että YKSI teini jakaisi pari tuntia viikossa lappuja postilaatikoihin niin lopputulema oli että parhaimmillaan kolme teiniä ja kaksi aikuista jakoi niitä perberin lehtiä kolmesti viikossa useamman tunnin kerrallaan AUTON KANSSA. Ja kun itsellä sitä autoa ei arkisin ole niin itku ei ollut kovin kaukana.

5

Toka päivä. Vähän korkeampi pino…

7

…postilaatikon takana piilossa toinenkin pino…

8

…ja portailla odotti vielä kolmas pikku-pikku p*rkeleen pino!!!! Ja kaikki kolme pinoa pitäisi olla jaettu ennen iltaa. Yhteensä 140kg. 

Yhdessä kilpaa laskettiin lasten kanssa päiviä milloin irtisanomisaika loppuu. Kuukausi on joskus meleko pitkä…

Mitä jäi käteen?
No rahallisesti ei kai mitään. Kun laskin kaikki käytetyt työtunnit, naapurille maksetut bensat auton lainasta, jäätelörahat mitkä meni joka kierroksen jälkeen lahjomaan lapsia, hajonneet kärryt mitkä ostettiin lehdenjakelua varten niin miinuksille meni.
Jos jätetään laskuista pois se bensa, jätskit ja ostetut kärryt niin kulutettujen tuntien mukaan tuntipalkaksi tuli kolme ja puoli dollaria mikä jaettiin kolmen lapsen kesken (minä jäin nuolemaan näppejäni ja makselemaan miehen rahoista niitä naapurin bensoja) niin kyllähän sitä ilolla kaatosateessa rämpii jyrkkiä mäkiä ylös alas dollarin tuntipalkalla.

1

9

Kaksi toisella puolen tietä, yksi tällä puolen tietä ja kolmas viereisessä korttelissa. Jakelua varten ostetut kärryt hajosi jo heti tokana päivänä joten naapurin auton lisäksi apuun otettiin kolme matkalaukkua, kaksi reppua ja kahdeksan kauppakassia.

Kannattiko?
Tietenkään ei kannattanut.
En tiedä ketuttiko teinejä enemmän se rämpiminen jyrkkiä mäkiä ylös-alas säällä kuin säällä, välillä likomärkinä, vaiko mun hampaiden välistä sihistyt mantrat siitä kannattaako käydä koulut ja opiskella ammatti missä tienaa jotain. Vai haluaako mieluummin tehdä tällaista duunia kun ei muutakaan saa. Ja uskokaa pois, hoin tätä joka ikinen päivä taukoamatta koko sen ajan mitä kuljin kakaroiden perässä kädet ja naama painomusteessa. Toivottavasti oppivat jotain – en kyllä menis vannomaan mutta ihan kaiken varuiksi aion vielä jatkaa tuota sihisemistä aika pitkään.

Jatkossa saavat pystellä koiranulkoilutushommissa ja kadunkulmalla kavereiden kanssa slimea ja kakkupaloja myymässä siihen saakka kunnes tärppää joku järkevämpi tienaustapa. Kyllä tää tuli nyt nähtyä.

PS. Ei kaikilla meistä ole ihan yhtä huonoa tuuria duunien suhteen. Yksi teineistä tienaa rahansa lähinnä sipsejä syömällä ja tuijottamalla youtubea illat pitkät lastenlikkana. Ja kun ne keikat alkaa yleensä siihen aikaan kun lapset menee juuri nukkumaan niin aika epärealistinen kuva ehkä jollakulla on tällä hetkellä työelämän helppoudesta.
Palataan asiaan parin vuoden päästä kun koulu loppuu ja pitäisi jollain rahoittaa se haaveilemansa yliopistokin.

PS2. Kävin muuten ostamassa myös mainoskieltokyltin postilaatikkoon. En enää ikinä halua nähdä yhtäkään mainosta missään.

 

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s