Kakkamutsi

(Huom! Saattaa sisältää sopimatonta kielenkäyttöä)

Tiedättekö ne tähtihetket kun vajoat täysin uhmaikäisen, kirkuvan tappijalan henkiselle tasolle (tai alemmas) etkä pysty käyttäytymään kuten aikuisen ihmisen kuuluisi? Vaikkei perheessä edes enää olekaan niitä uhmäikäisiä. Muita kuin se kakkamutsi itse.
Ja sen tähtihetkeä edeltävän tunteen kun yrität laskea hitaasti edes kolmeen ennen kuin se savu alkaa kihistä korvista? Ja tiedätte että nyt lähtee, ei voi mitään. Peli on menetetty.

Ai ette? Nice!

No minäpä tiedän. Ja nyt varmaan tietää naapuritkin.

Miten helvetissä VOI yksi 8-vuotias olla niin maan s**tanan temperamenttinen?  Miten VOI yksi 8-vuotias saada kerta toisensa jälkeen keski-ikäisen naisihmisen reagoimaan kuin Manaajan castingiin yrittäisi? No oikein hyvin. Aina.

Tänä aamuna oli edessä pikkulikkojen pōwhiri, maorikulttuurin tervetuloseremonia uusille oppilaille. Jostain syystä kuopus päätti että ei aio osallistua. Ja kun kuopus jotain päättää niin se ei olekaan mikään kevyt juttu. Ja kun on kiire ja kun pitäisi saada jengi ajoissa ovesta ulos niin tottakai sitä tällaisella temperamentittomalla harakalla on sitten homma hanskassa.
Niin hanskassa että sen taisi kuulla koko kortteli. Vähintään.

(Lapset ei sitten loppupäivänä taidakaan enää kuulla yhtään mitään, tinnitusta korkeintaan. Kannattiko hermostuttaa meikäläistä???)

On tää yhtä mindfulLESSia kertakaikkiaan. Saisko jotain rauhoittavia? Mistä niitä rauhallisia ja lempeästi hymyileviä äitihahmoja oikein tulee? Ei ainakaan tästä huushollista, se on ihan varma.

_DSC4257

Ihan just fiiliksiin sopiva kuva. Ilahdutti yhtenä päivänä tuossa Hongoeka maraen walkwaylla. Liekö vaikka joku toinen kakkamutsi ollut tuokin? Kuoli varmaan infarktiin, määkiessään liikaa kilipukeilleen ja on nyt muistuttelemassa muita meikäläisiä lapsille raivoamisen vaaroista.

 

No, ainakaan vielä ei ole kukaan soittanut sossuja tai virkavaltaa paikalle niin ehkä tää tästä. Pikkulikkojen mahtava seremonia on ohi, plussan puolella ollaan. Saatan ehkä kuitenkin lahjoa lapset jätskillä koulun jälkeen, vähän noin niinkuin hyvitykseksi täyden kympin raivareistani. Kakkamutsi. Ihan kakka. Huokaus.

Mites teillä muilla muuten tänään menee?

4 thoughts on “Kakkamutsi

  1. He he, toinen kakka mutsi täällä myös *käsi ylhäällä*. Meikän napero on tosin vaan 1.5v, mutta silti saa mut satunnaisesti “hermostumaan” 😀 Just pari päivää sitten istuttiin autossa, toinen raivoaa väsymystä ja kun ei saa ajaa autoa (napero siis) ja minä kakka mutsi sitten raivoan myös omaa väsymystäni ja kun ei saa naperoa istumaan turvaistuimeen, ehhh. Hetki huudettiin yhdessä, kunnes kumpikin rauhoittui. Ei ehkä hehkein momentti äitinä 😀 Eiköhän näitä siis käy kaikille, kai…

    Like

    • Joo siis onhan tämä käsittämätöntä miten alas sitä ihminen vajoakaan ihan sekunnin sadasosassa. Vaikka sillä hetkellä kuinka tajuaa että nyt ei kannata, koita vaan olla järkevä. Pyh, kuuroille korville menee ja lapasesta lähtee 😛

      Kauheat morkkikset siitö sitten jää vaikka tietäähän tuon että aika moni muukin näitä huutoraivareita saa.

      Like

  2. Voi niin tunnistan fiiiksen. Meillä viisi-vuotias kiukkuilija. Ja sitten se toinen, jolla ei iän puolesta pitäisi olla mikään kehityskausi menossa vaan se tasainen viiva nimeltä “aikuisuus”. Taitaa olla niiden kadotettujen matkatavaroiden joukossa..

    Like

Leave a comment