Nonii! Ihan selvalla kaavallahan taa kulkee:
Oli alun muuttovuosina blogi-innostusta, tuli puolen vuoden breikki. Jatkettiin juttua, tuli puolentoista vuoden breikki. Ja nyt, kolmen vuoden jalkeen, vahan pilkahti mielessa etta pitaiskohan taas jotain rustailla ennen kuin aivot patkii ihan taysilla. Etta jos nyt muutaman kerran taas kokeilisi ja sitten vissiin pidetaan kuusi vuotat taukoa niin sailyy rytmi tasaisena?

Tuli vaan tuossa havahduttua kun teini selitti jotain muutamien vuosien takaisia juttuja eika raksuttanut sitten yhtaan mista se oiken puhuu. Ja kun aina valilla joku tuttu kyselee jotain faktaa taalla elamisesta niin kohtahan ne on kaikki pyyhkiytyneet pois mielesta.
Ja kun someenkaan ei tule enaa nykyaan huudeltua kuulumisia yhta aktiivisesti kuten ennen niin ehka tassa olisi taas hyva aika laitella jotain ylos tannekin. Viela kun muistan.

No mita on tassa kolmessa vuodessa tapahtunut? Ei kai oikein mitaan? Tuli ja meni koronat ja lockdownit – tassa saarivaltakunnassa sitten vahan pidemman kaavan mukaan. (Joissain paikoissa edelleenkin maskipakko!)
Nuoriso kasvoi ja osa taysikastyi, yks muutti toiselle puolelle maapalloa hetkellisesti, toinen kavaisi Suomessa kokeilemassa kulttuurishokkia samalla kun haki pari matkalaukullista karkkia ja moikkaili kavereitaan kevatlomallaan. Kolmas viimeistelee nyt peruskouluaan ja neljas on arestissa. Kuten yleensakin.

Hankittiin Numero Kolmoselle vihdoin ja viimein yli kymmenen vuoden lupaamisten jalkeen se oma koira. Virhe! Tulevaisuudessa sitten korvaamme vuokraisannalle ne tacoterrierin pilallepissimat lattiat ja kissan repimat tapetitkin. Rottien nakertelemat ikkunalaudat ja portaat saa vuokraisanta hoitaa ihan itse kun joskus tasta lahdemme. Niita rottia kylla tassa mokissa on riittanytkin ihan kiitettavasti. Kiitos hyodyttoman kissan!

Itsella ei edelleenkaan mene farkut kiinni eika vielakaan ole se tietynlainen Suomi-sarkasmi ja musta huumori kadonnut vaikka kuinka yritan. Mutta ei sen puoleen myoskaan vielakaan ole tullut sita maahanmuuttoalamakeakaan ensihuuman jalkeen. Edelleen viihdytaan vaikka kieltamatta tama meidan alueen tuulituiverrus alkaa jo pikkuisen kyllastyttamaan ja ehka tulevaisuudessa alkaa kiiltelemaan silmissa muutto vahan lampimimmille hoodeille. Tai edes halvemmille. Kun ei tassa saaressa oikein rikastumaankaan paase, siita pitaa huolen asumisen kalleus. Tai oikeastaan minka tahansa kalleus.
Mutta edelleen ihana maa, ihanat ihmiset ja muuta en pois vaihtaisi kuin hintatason ja kolean saan. (vaan eipahan tarvitse kuitenkaan lunta lapioida etta ehka ei pitaisi vinkua lainkaan)


Kouluista usein kysellaan etta millaista se on taalla puolen planeettaa ja niista onkin pitanyt jo vuosia laittaa tekstia ja kuvia muistiin. Viidesta eri (ja erilaisesta) koulusta kun tassa vuosien aikana on tullut kokemusta, mukaanlukien tamanhetkin koti/online-koulu.
Ja ideoita mielellaan otetaan vastaan mitka muuta aiheet kiinnostaisi, saisi ehka pidettya tiiviimmin blogia ylla kun joku nakkelisi juttuideoita. Ehka…

Niin etta mistas oikein kirjoitettaisiin? Laita viestia/kommenttia nin ehka toteutan, ehka en 😉